Hän oli niin yksin.

 Tyttö tapasi kapinallisen pojan. Poika poltti tupakkaa ja joi. Hän oli kovis, hän oli kaikkea, mitä tyttö ei. Tyttö rakastui häneen. 

Poika lupasi huolehtia tytöstä. Hän lupasi tähtiä ja timantteja. Hän tuntui olevan kaikki, mitä tyttö oli koskaan toivonut. He olivat onnellisia, kiltti tyttö ja paha poika. 

Tyttö ei välittänyt, vaikka poika vei hänen rahansa. Hän ei välittänyt, vaikka poika ei ilmoittanut itsestään viikkoihin. Hän vain rakasti.

Mutta kerran tyttö hermostui. Hänellä oli vielä omanarvontunteita. Sitten näkyi tähtiä, niitähän poika oli luvannut.

Tyttö laittoi kouluun silmälasit, jotta sangat peittäisivät. Tyttö rakasti silti poikaa. Poika vakuutti rakkauttaan, pyysi anteeksi ja kaikki oli hyvin. Tyttö ajatteli ylireagoineensa.

Mutta tytöstä tuli vahvempi, hän sanoi takaisin. Tyttö osasi pitää välin ja väistää. Joskus osui, joskus ei. Joka kerta hän päätti, että hän lähtee. Mutta ei hän koskaan lähtenyt. Vaikka tyttö pelkäsi poikaa, hän pelkäsi vielä enemmän yksinäisyyttä.

Tytöstä kasvoi nainen ja pojasta mies. Mies petti, katosi päiviksi, vei naisen rahat. Hän ajoi naisen konkurssiin, mutta vieläkään nainen ei lähtenyt. Ei, hän halusi vain, että mies rakastaisi häntä. Niin kovin hän pelkäsi jäävänsä yksin. Hän antoi anteeksi syrjähypyt, hän antoi anteeksi kaiken. Ja otti miehen aina takaisin, uudelleen ja uudelleen.

Mies lopulta lähti. Hän löysi toisen naisen. Nainen odotti, että mies tulisi takaisin. Meni viikko, ei tullut. Meni kaksi, kolme. Kunnes nainen tajusi, että tämä oli tässä. Hän yritti vielä nähdä miehen, soitteli ja viestitteli. Ei vastausta. Nainen rakasti miestä edelleen. Hän ei halunnut olla yksin.

Nainen oli niin yksin, rahaton ja kohta vailla kotia. Ei ollut timantteja, eikä silmissä vilissyt enää tähtiäkään. " Mitä minä nyt teen?" Nainen kysyi.

Pieni ihminen tarttui naista kädestä, katsoi silmiin ja sanoi: "Äiti, nyt mennään." 

Kommentit