Epäonnenenkeli

 Viime aikoina on ihmiset postanneet kuvia suhteellisen paljon lautapelien pelaamisesta. En tiedä, yrittääkö he kohentaa vanhemmuuttaan somessa vai onko kyse pelkästään vain tahallisesta perhesuhteiden rikkomisesta. Kun lapsi on pieni, otetaan hän mukaan peleihin, koska kuka sitä muuten vahtisi. Pitää olla tarkkana, koska hän voi syödä kimblen nappulan nopeammin kuin yksikään muu pelaaja. Kun hän kasvaa hiukan, aletaan pelata helppoja muistipelejä. Hänen omilla säännöillään tietenkin. Eli pitkin lattiaa ja jo vain on äidillä erilainen peli, kun yrittää löytää ne saat...n kortit, jotka on levitelty pitkin mökkiä. Lapsi hiukan kasvaa ja opetellaan hiukan sääntöjä. Parin löytäminen on pikkusen helpompaa, kun toinen kortti ei ole jääkaapin takana ja toinen sohvan alla. Ollaan päästy siihen tilanteeseen, että osataan jo pelata. Ja ai että, se vanhemmuuden vaikein osuus: Antaa lapsen voittaa. Joka kerta. Hän hymyilee onnellisesti ja sydämessäni käy ihana läikähdys. No ei tod, tekisi miel...

Joka jouluinen näpit jäässä jo valmiiks- hautausmaalla käynti. Uhmaikäinen kysyy, miksi ihmiset kuolee. Vastaan, koska kaikki kuolevat joskus. Hän: Ei kuole, jos ne vain pussaa toisiaan. Palasin ajatuksissani viimeisiin viikkoihin. Kuten olen kertonut, juhlapyhät ovat vaikeita. Ystäväni kysyi taannoin miksi en pidä joulusta. Ensimmäisen joulupukin minkä muistan, oli kännissä. Kilinä kuului kuluteista pulloista, ei kulkusista. Se pukki oli minun isäni. Siihen särkyi joulun taika.  Viime aikoina olen siis rypenyt ja miettinyt, miten vuosi on mennyt. Stressannut joulua. Kuin joulu mitattaisiin rahassa. Joku sanoo ostaneensa lapselleen satasen lenkkarit. Ei koskaan olisi varaa tuollaiseen. En ostanut yhtään lahjaa, mitä teini toivoi. Uhmaikäisen lahjabudjetti oli 15e. Telkkari tuputtaa mainosta mainoksen perään kalliista leluista. Äiti, tuon minä haluan. Kaupallisuus tunkee ovista ja ikkunoista sisään, vaikka ei haluaisi. Ihmisten arvostus toista kohtaan tuntuu vain laskevan joulun aik...

 Sain syksyllä lahjakortin. Kortilla oli valittavana yksi jos toinenkin putiikki, eläinkaupasta vaateliikkeeseen. Mietin, että omaan hyvinvointiin tarkoitetulla lahjakortilla ei vissiin osteta koirille leluja. Valitsin siis vaatteet.  Yleensä en osta mitään tällaisista monikansallisista firmoista. Tai enhän minä oikeasti osta vaatteita koskaan. Alusvaatekorissa on tasat viidet pikkarit ( niitä ei valitettavasti saa käytettynä). Silloin täytyy pitää huoli, että pyykkikone laulaa tasaisin väliajoin. Tai sitten lähden ilman alushousuja. Joku kerta on ollut melko kylmä hiihtää. Löysin aivan ihanan hupparin. En koskaan sijoittaisi noin paljoa, mutta koska lahjakortti. Painoin tilausnappia ja postipatea odottamaan. Siinä se nyt oli. Ihana ja pehmeä. Mutta aivan väärää kokoa. En ymmärrä miten kaksi kokoa ääripäistä voidaan sekoittaa. Tilatessa toki luki, että koot muutetaan suomalaisiin, mutta ei minkään valtakunnan kokoluokan mukaan XS ja XL ole sama. No, sattuuhan noita. Laitoin pa...

 Joskus minullekin, hyvin harvoin, tulee fiilis, että nyt pitäis siivota. Yleensä ne ohimeneviä mielenailahteluja, jotka pakenevat nopeasti. En jää asian kanssa vellomaan, annan vain olla. Helpompi on karjua muille perheenjäsenille,  miten paskasta täällä on. Se kuolaava pehmolelu olikin yksi koirista, se oli vain unohtunut lelukasan alle. Sitten sovitaan päivä. Jännästi miehelle tulee juuri ylitöitä ja teinille muuta menoa.  Nyt ajattelin yllättää. Töistä tullessa, mietin miten markkinoisin tämän loistoidean. Päätin, että on vain paras uhkailla joululahjoilla. Ja nyt alkaa väsytystaistelu. Kuka on ovelin, kuka syö pisimpään, kellä tärkeä puhelu. Just iski se kakkoshätä ja vessassa menee tunti. Ainut joka on ollut harjan varressa jo kotiin tultua, on uhmaikäinen. Maksaisin palkkaa, mutta harmikseni, hän ei vielä tuosta rahasta ymmärrä mitään. Ja jotta oisi kaikilla mukavempaa, ensin raivataan kaikki tavarat paikoilleen. Teini kysyi, millon meille on tullut tällaiset korit...

 "Vieläkö on banaanikärpäsiä? Ja vieläkö jossain pirulainen, pörrää ja lentää paholainen. Vangita kärpäspaperilla voi, vieläkö iltakahvilla surina soi?" Uskollisia ovat. Ovat seurana aamulla kahvikupin reunalla, toivottavat hyvää yötä illalla korvan juuressa. Osallistuvat mielellään ruuanlaittoon ja osa on jopa niin kiinnostuneita, että putoavat reunalta soppaan. Pelastaahan ne raukat sieltä pitää. Pysyvät hyvin hengissä, kun ei vaan vahingossakaan vie biojätteitä kompostiin. Yksi päivä ajattelin vaihtaa blogin kansikuvan omenankuoreen. Annoin kuorien rauhassa kuivua pöydällä. No ne änki koko ajan kuvaan. Siirsin, seurasivat perässä. Kielsin, tulivat silti. Uhkailin, vähän aikaa kiertelivät, mutta ei, siihen ne vain laskeutuivat. Sama kuin sanoisi uhmaikäiselle haluavansa olla hetken rauhassa. Vaikka mökin lämpötila on ollut mallia kahdet villasukat, toppahousut ja neljä paitaa, nakuna ne pistää menemään. Olen kuullut, että joillakin tämä on loppukesän riesa. Meillä ovat niin...

 Kun päässä on tukko. Sellainen tuke, johon ei auta prinsessaunet. Päähän tunkee ajatusta, eikä mikään tule ulos. Syntyy henkinen tulppa. Ja tietenkin niitä negatiivisia ajatuksia on enemmän. Ei auta posin kautta ajattelu ei.  Demonit nousevat, oikein nostavat sarviaan, heristelevät nyrkkiä, nyt taas mennään. Yhtään ei auta sekään, että huusin eilen lapsille lähteväni, jos eivät käyttäydy. Siihen kauhea määrä univelkaa. Ei tässä iässä näkyy elvy yhdillä hyvillä yöunille. Tarviais viikon kooman. Siinä ois kyllä jollekin hyvä liikeidea: Ei kun koomaan vaan kaikki ruuhkavuosissa painivat vanhemmat. Herättää saa sitten, kun ne on muuttanut pois kotoa. No ei oikeesti, muutama vuosikin riittäisi. Vedin hupparin päälle, vaan ei nuo lapset älyä lukea. Toinen sukelsi jo samaan huppariin. Ei mitään älyä karanteenialueista tai niiden kunnioittamisesta. Puolisolle riitti, kun sanoin et ituttaa liikaa, eipä oo enää tänään näkynyt. Tarvitsen lomaa omasta elämästä. Sellainen kahden viikon om...

 Yöt on hyvä aika stressata. Mitäpä se ihminen muutakaan tekisi. Minä olen erittäin hyvä murehtimaan öisin, kun talo hiljenee. Tällä viikolla oli isoja ja pieniä asioita mielen päällä. Vaikka tiesin, että asiat kyllä järjestyy tavalla tai toisella, murehdin silti. Oikein ryöpytin menemään ja annoin paholaisten tanssia rinkiä päässä. Tiedättekö, että jos haluaa töihin ajoissa, on herättävä vähintään kaksi tuntia aiemmin? Käyn suihkussa, meikkaan, laitan hiukset ja valitsen vaatteet. Paskanmarjat, otan yhden kahvikupillisen, päästän koiria ulos ja loppuaika meneekin uhmaikäisen herättelyyn. Sytytän valot, nyvin peittoa ja sitä mukaan se lapsi vain pyörittää itsensä syvemmälle sen syövereihin. Yritän hyvällä ja pahalla. " Ei kehattais tapella, nouse nyt kiltisti." Hän toteaa vain, että herätit liian aikaisin ja jatkaa unia. Tunnin maanittelun jälkeen itken kahvikuppiini. Lopulta uhkailen ja lahjon ja hän vain tyynesti toteaa: Nyt voin nousta. Vartissa etsin parin villasukalle, l...