Epäonnen huppari

 Sain syksyllä lahjakortin. Kortilla oli valittavana yksi jos toinenkin putiikki, eläinkaupasta vaateliikkeeseen. Mietin, että omaan hyvinvointiin tarkoitetulla lahjakortilla ei vissiin osteta koirille leluja. Valitsin siis vaatteet. 

Yleensä en osta mitään tällaisista monikansallisista firmoista. Tai enhän minä oikeasti osta vaatteita koskaan. Alusvaatekorissa on tasat viidet pikkarit ( niitä ei valitettavasti saa käytettynä). Silloin täytyy pitää huoli, että pyykkikone laulaa tasaisin väliajoin. Tai sitten lähden ilman alushousuja. Joku kerta on ollut melko kylmä hiihtää.

Löysin aivan ihanan hupparin. En koskaan sijoittaisi noin paljoa, mutta koska lahjakortti. Painoin tilausnappia ja postipatea odottamaan.

Siinä se nyt oli. Ihana ja pehmeä. Mutta aivan väärää kokoa. En ymmärrä miten kaksi kokoa ääripäistä voidaan sekoittaa. Tilatessa toki luki, että koot muutetaan suomalaisiin, mutta ei minkään valtakunnan kokoluokan mukaan XS ja XL ole sama.

No, sattuuhan noita. Laitoin palautukseen. Tämän kyseisen firman, nimiä en halua sen kummaisemmin mainita, mutta sen nimi alkaa nukkumiskirjaimella, vähän niin kuin N vaakatasossa, palautus kohdassa ei ole vaihtoehtoa: väärä koko. No valitsen lähimmän  ja palautin hupparin. Heidän ohjeen mukaan, entinen pitää palauttaa ja uusi taas tilata. Vaihtaminen ei onnistu.

No, tilasin hupparin uudelleen. Tässä kohtaa olen siis maksanut hupparin jo kahdesti, jota minulla ei edes ole. Menee taas viikko ja paketti saapuu. Ette arvaa mikä koko sieltä tulee? Sama väärä. Jotensakin loppu ymmärrys ja löysin kuin löysinkin palautelomakkeen firman sivuilta. Hyvin piilotettu, pisteet siitä.

Avauduin ongelmastani, kirjoitin perään lapsen pukemisongelmat ja teinin kiukuttelut, kun kerta tilaa jäi. Asiaa ei juurikaan noteerattu, vaikka heillä oli tieto, ettei lapsi vieläkään osaa pukea itse. Ehdottivat kuitenkin, että jos tilaisin kaksi hupparia, eri kokoja, niin jospa sitten tulisi se oikea. Hölmönä kysyin, että minunko vika se asiakkaana on, jos sieltä ei osata lähettää oikeita tuotteita. Sanoin jatkavani tätä palautus ja tilaamisrumbaa niin kauan kun sieltä löytyy oikeankokoinen huppari. Viidennessä sähköpostissa asiaa vasta pahoiteltiin, myönnettiin, että ehkä sielläkin päässä on jotain pientä hämminkiä.

No kolmannen kerran painoin tilausnappia, tällä kertaa kaksi hupparia. Osaatteko arvata mitä tuli? Taas se väärä ja viereinen koko. Aa että. Oi miten onnelliseksi tulinkaan, suklaalevyn söin siltä istumalta kaupan parkkipaikalla. Hymyilin oikein suupielet alaspäin. Ehkä lähetän uhmaikäisen palautuspaketissa. Hän kyllä tietää mikä on minkäkin kokoinen, sopivakin on usein liian pieni ja huomenna jo liian iso. 

Tässä nyt arvon seuraavaa siirtoa, jatkanko edelleen tätä palkan kierrättämistä vaateyhtiön kautta, vai hyväksyisikö tappion. Ehkä kerron huolistani myös erääseen toiseen puljuun, jota ihmisten ostokset tuntuvat ällistyttävän paljon kiinnostavan. Varsinkin silloin kun ne menee pieleen.

Mitä opin? En edelleenkään tilaa vaatteita. Mistään, koskaan. Alushousut kun loppuu, lainaan Kaisalta. Vai oliko niin, että nykypäivänä ei saanut tehdä enää sitäkään?