Prinsessaunet

 Yöt on hyvä aika stressata. Mitäpä se ihminen muutakaan tekisi. Minä olen erittäin hyvä murehtimaan öisin, kun talo hiljenee. Tällä viikolla oli isoja ja pieniä asioita mielen päällä. Vaikka tiesin, että asiat kyllä järjestyy tavalla tai toisella, murehdin silti. Oikein ryöpytin menemään ja annoin paholaisten tanssia rinkiä päässä.

Tiedättekö, että jos haluaa töihin ajoissa, on herättävä vähintään kaksi tuntia aiemmin? Käyn suihkussa, meikkaan, laitan hiukset ja valitsen vaatteet. Paskanmarjat, otan yhden kahvikupillisen, päästän koiria ulos ja loppuaika meneekin uhmaikäisen herättelyyn. Sytytän valot, nyvin peittoa ja sitä mukaan se lapsi vain pyörittää itsensä syvemmälle sen syövereihin. Yritän hyvällä ja pahalla. " Ei kehattais tapella, nouse nyt kiltisti." Hän toteaa vain, että herätit liian aikaisin ja jatkaa unia. Tunnin maanittelun jälkeen itken kahvikuppiini. Lopulta uhkailen ja lahjon ja hän vain tyynesti toteaa: Nyt voin nousta. Vartissa etsin parin villasukalle, löydän hukkuneen hatun. Toiseen rukkaseen menee vartista viisi. Meidän lapsi ei vain ole koskaan ynmärtänyt naulakon käyttötarkoitusta. Kun lapsi seisoo pukeissa, nyvin takkia päälle, kerään eväät, tavarat ja avaimet. " Äiti, miksi sulla ei oo housuja jalassa? Pitää laittaa housut, siellä on hirveä pakkanen."

Kun oikein tehokkaasti stressaa yöt, kirjoittelee siinä sivussa jonnijoutavuuksia nettiin ja lapsi ihanasti aikaistaa aamut, alkaa äiti olla vähän väsynyt. Eilen tuijotin tunnin tyhjää seinää. Puoliso tuntui puhuvan remontista viikonloppuna. Ja mutisi jotain aamukahdeksasta. Kysyin, minkä kokoisen paistinpannun haluat takaraivoosi. Kuulema yksitoista on sittenkin ihan hyvä.

Minä tarvitsen prinsessaunet. Olen nykyisin päivätöissä ja aivan ihanaa, kun on viikonloput aina vapaat. Mutta se myös tarkoittaa, että viikonloppuisin nukutaan pitkään. Tai siis minä nukun. Me ollaan päätetty, tai siis minä oon päättänyt, että puoliso tykkää herätä lasten kanssa aikaisin, jotta minä voin nukkua prinsessauniani. Koska sitten jaksaa olla ihana, iloinen pullantuoksuinen äiti ja vaimo. Ja paskat, yhtä ittumainen minä olen niin kuin aina ennenkin.