Epäonnenenkeli

Kesän muistoihin: Terassilla muutama viinilasi, aurinko, lämpöä. Aa että. Siinä samalla terassilla kuulin jutun ja meinasin lentää persiilleni. Harvoin tässä maailmassa mikään saa minua yllättymään niin, paitsi jos lapsi kerrankin syö jotain, mitä minä olen tehnyt. Eräs minua huomattavasti nuorempi herrasmies nousi pöydästä ja kysyi viereisessä pöydässä istuvalta mieheltä: Arvaas kellä on musta naama? Sulla! Tämä tummaihoinen mies hymyili vain. Herrasmiestä sen sijaan otti olkapäästä kiinni hänen kaveri ja yritti toppuutella häntä. Suu auki, niin että sisäelimetkin näkyy, katsoin tilannetta. Vielä 2020- luvullakin tätä tapahtuu. Rupesin miettimään, mikä on mennyt pieleen? Ympäristö, kaverit vaiko se kuuluisa kasvatus. Villi veikkaus tähän viimeiseen. Siitä ajatukseni harhailikin omaan huippuluokan kasvatustyöhöni. Voisiko olla, että minun lapseni sanoisi joskus noin? Toivon, että ei. Mutta riittääkö pelkkä toivo? Eräänä yönä käytiin teinin kanssa keskustelua. Hän koki epäonnistuneensa

 Tässä nyt yrittänyt opiskella näitä somen saloja. Päätin, että teen kohokohtiin tärkeimmät villakoirahavaintoni. Osapuilleen näin se meni: 1. En tiedä miten. 2. Kun tajuan miten, en löydä sieltä kuin kolme julkaisua. 3. Menen googgeliin ja kirjoitan miten tehdä kohokohta instaan. 4. Kertoo, että pitää olla tarinoita, joista julkaista.  5. Kysyn teiniltä ohjeita, joka vastaa, ettei hän koskaan oo kirjoittanut sinne tarinaa. Sillä ilmeellä, et menisiköhän se äiti halpaan, kun kuitenkin on kyse kuvapalvelusta. 6. Nöyrryn ja teen tarinan. Siihen ei voi liittää ku yhden kuvan, mitä helmitaulua nyt? No yks kuva sitten. Mietin ilkeänkö julkaista puolta vuotta vanhaa villakoirahavaintoa huomenna, että voin lisätä senkin sinne samaan lootaan, anteeksi ympyrään. 7. Luo kohokohta ja sille nimi. Tietty villakoirahavainnot. Otsikko liian pitkä, Juma auta nyt. 8. Jos laitan vain pelkät villakoirat, luuleeko ne ihmiset oikeesti, että mulla on siellä trimmattuja puudeleita, kun ei oo omiakaan puskia

 Maailmassa on miljoona erilaista dieettiä, kauneudenhoitoo, on protskuu, prätskyy ja lisäaineita, joista kukaan ei varmuudella tiedä, mitä ne edes on. On rasvapurkkii naamaan, kurttuun ja kärttyyn. On vihreää valintaa, on punaista ja joskus jopa coca-colan mustaa. On tuotetta hikipajasta. On paitaa, pienten käsien valmistamia. On pehmoo, leluu, kippoo ja kuppii, jonka pohjassa kala(made) in China. Siihen kaikkeen on ihmisillä vara. Vihreä valinta on totta kai hyvästä, vaikkei edes tarkalleen tiedä, mitä se tarkoittaa. Se on siihen asti vain omantunnon paikkaamista, jos ja kun ei halua ottaa selvää, mikä se vihreä asia siinä onkaan vai oliko ollenkaan. Itsestä huolehtiminen on tärkeintä, mutta millä hinnalla? Kovalla, 900 miljoonaa taisi olla myynti Suomessa vuonna 2017. Made on useissa paidan kauluksissa ja leluissa ja kyllä, minullakin on järkyttävä määrä tuon kalan tavaraa.  Mutta mitä sinun pitää tehdä joka päivä? Muutakin kuin ittuilla puolisolle ja käydä töissä. Eiku. Mikä saa si