Kohokohta

 Tässä nyt yrittänyt opiskella näitä somen saloja. Päätin, että teen kohokohtiin tärkeimmät villakoirahavaintoni. Osapuilleen näin se meni:

1. En tiedä miten.

2. Kun tajuan miten, en löydä sieltä kuin kolme julkaisua.

3. Menen googgeliin ja kirjoitan miten tehdä kohokohta instaan.

4. Kertoo, että pitää olla tarinoita, joista julkaista. 

5. Kysyn teiniltä ohjeita, joka vastaa, ettei hän koskaan oo kirjoittanut sinne tarinaa. Sillä ilmeellä, et menisiköhän se äiti halpaan, kun kuitenkin on kyse kuvapalvelusta.

6. Nöyrryn ja teen tarinan. Siihen ei voi liittää ku yhden kuvan, mitä helmitaulua nyt? No yks kuva sitten. Mietin ilkeänkö julkaista puolta vuotta vanhaa villakoirahavaintoa huomenna, että voin lisätä senkin sinne samaan lootaan, anteeksi ympyrään.

7. Luo kohokohta ja sille nimi. Tietty villakoirahavainnot. Otsikko liian pitkä, Juma auta nyt.

8. Jos laitan vain pelkät villakoirat, luuleeko ne ihmiset oikeesti, että mulla on siellä trimmattuja puudeleita, kun ei oo omiakaan puskia leikelty?

Tää on niin nautinnollista tää somettaminen. Eikä juurikaan vie vapaa-aikaa. Illat venyy ja paukkuu, kun yrität nyt saada jotain aikaan. Mutta samahan se on oikean elämän kohokohdissakin, esimerkiksi synnytys: Yhtä perseestä, mutta lopputulos ihan siedettävä.