Epäonnenenkeli

 Se on se aika keväästä. Hirveällä kiireellä pitää saada kesärenkaat alle. Ikkunasta katsotaan, että naapuri vaihtaa jo, nyt jos lähden, kerkiän ehkä ennen kuin hän. Siinä sitä tunkataan ja veivataan, potkitaan rengasta. Jotkut vaihtaa renkaat pyörimissuunta väärinpäin. Mikäs siinä jos haluaa ajella koko kesän pakilla. Sitten tulee vappu ja kymmenen senttiä lunta. Ja siinä sitä veivataan jälleen, kun oli meno sinne kissankumminkaimantädin luo.  Sitä on kyllä ihan kauhean vaikea ymmärtää,  miksi ne pitää vaihtaa kaksi kertaa joka kevät. Vai liekkö se ensimmäinen harjoitus, jotta sitten toisella osuisi se pyörimissuuntakin kohdilleen ja voisi ajella etuperinkin. Mutta suomalaisethan on kyllä tunnetusti kovia harjoittelemaan vähän joka asiaa. Jonottaminen, se on yksi suosikki. Mennään säntillisesti puoli tuntia etuajassa, että pääsee jonottomaan. Kolaamistakin harjoitellaan koko talvi, että vappuna sitten osataan. Koulussa harjoitellaan kokeisiin, hampaat irvessä kotona luetaan ja missään

 Omasta ajasta päästäänkin sujuvasti parisuhdeaikaan. Pääsiäisenä oli tarkoitus viettää pari tuntia ilman lapsia käymättä marketin kautta viikon ruokaostoksia. Ihan vain kahdestaan, ehkä ulkoilua, ehkä yhteistä jumppaa makkarissa.  Leuat siellä jumppasi, kun puoliso kuorsasi räkä poskella kuumeessa. Sepä siitä sitten. Arvelin kääntää tämän voitoksi ja lähteä tämän kesän ensimmäiselle pyörälenkille. Fiilistelin,  kuinka kiitäisin yksin pitkin kylänraittia, tuuli vain hulmuaisi kahden pipon läpi tuuheisiin hiuksiini. Nauttisin kevään hajuista, niistä jokaisesta koirankakasta ainutlaaatuisine tuoksuineen. Kostoksi jätin lapset puolisolle. Mitäs sairastu ja lähdin kaivelemaan pyörää varastosta. Jos jotain oon oppinut, niin onko renkaissa ilmaa talven jäljiltä. Kerran kokeilin ilman, oli muuten raskas kymppi. No ei ollut ilmaa ei. Pumppu eteisestä ja... Pumppu, thö pump, MISSÄ? Tunnin etsittyäni olin jo luovuttaa. Ihan saatanan sama. Kunnes löysin thö pumpun puolison auton peräkontista. Kir

 Tällä viikolla otin pari tuntia vapaata töistä, jotta voin hoitaa virka- aikana hoidettavia asioita. Minulla jäikin siinä reilu tunti aikaa ennen kuin lapsi piti hakea hoidosta. Tuntui kuin olisin varastanut päivästä yhden tunnin ja olin hyvin jännittynyt, etten jäisi kiinni. Kotiin ajellessa iloitsin omasta ajasta. Mietin syöväni jotain ja juoda kiireettömän kahvin.  Melkein laulaen tulin sisään, tein muutaman hypynkin. Heitin takin naulaan ja aioin nauttia tästä miltei rikollisesta hetkestäni. Kävellessäni kahvinkeittimelle silmiini osui aamulla aloitettu kauppalista. Ai se oli minun kauppapäivä, totean ja jatkan matkaa. Vesi on jo keittimessä ja taiteilen suodatinpussista joutsenta, kun pää alkaa taistella. Nautitko omasta- ajastasi, vai käytkö mieluummin ilman lapsia kaupassa. Arvaatte varmaan, että kumman valitsin. Kahvi melkein tuoksui, kun kaahasin leipomon ohi markettiin. Käytin selvästi liikaa aikaa kauppalistan kirjoittamiseen, sillä minulla oli kultainen vartti selvitä osto

 Työkaveri totesi yksi päivä, että sama olla hyödyksi ja tehdä töitä, kun lapset on harrastamassa. Etkö kaipaa omaa aikaa, kysyin. Samoja kotihommia sitä vaan yksinään tekisi. Ihan siinä aivot meinasi vinksahtaa. Olenko minä vain niin itsekäs, että haluan aikaa yksin. Ihan yksin, ilman lapsia, puolisoa tai koiria. Ihan vain itseni kanssa. Tulin miettineeksi, että millon olen vienyt lapset hoitoon ja sanonut, että olen vain itsekseni. Että en sanoisi: lähden viihteelle, käyn harrastamassa, mulla on ylitöitä. Enkä todellakaan sanoisi: kun viedään toi kaatopaikkakuorma, remontoidaan, tehdään puuhommia, korjataan autoa, siivotaan lastenhuoneet( eli puolet leluista roskiin-päivä). Enkä sanoisi näitäkään: käyn keikalla( hah, no ei sitä kukaan muukaan ole sanonut pariin vuoteen), autan kaveria muutossa, olen sairas, olen nukkunut huonosti, pitää mennä aiemmin töihin. Aina on oltava syy. Syyttömänä ei voi viedä. Koska sehän olisi hirveää. Kaikkien äitiyspykälien vastaista. Itse oot lapsesi teh