Hyödyksi kenelle?

 Työkaveri totesi yksi päivä, että sama olla hyödyksi ja tehdä töitä, kun lapset on harrastamassa. Etkö kaipaa omaa aikaa, kysyin. Samoja kotihommia sitä vaan yksinään tekisi.

Ihan siinä aivot meinasi vinksahtaa. Olenko minä vain niin itsekäs, että haluan aikaa yksin. Ihan yksin, ilman lapsia, puolisoa tai koiria. Ihan vain itseni kanssa.

Tulin miettineeksi, että millon olen vienyt lapset hoitoon ja sanonut, että olen vain itsekseni. Että en sanoisi: lähden viihteelle, käyn harrastamassa, mulla on ylitöitä. Enkä todellakaan sanoisi: kun viedään toi kaatopaikkakuorma, remontoidaan, tehdään puuhommia, korjataan autoa, siivotaan lastenhuoneet( eli puolet leluista roskiin-päivä). Enkä sanoisi näitäkään: käyn keikalla( hah, no ei sitä kukaan muukaan ole sanonut pariin vuoteen), autan kaveria muutossa, olen sairas, olen nukkunut huonosti, pitää mennä aiemmin töihin.

Aina on oltava syy. Syyttömänä ei voi viedä. Koska sehän olisi hirveää. Kaikkien äitiyspykälien vastaista. Itse oot lapsesi tehnyt ja he myös huolehdit. 

Ja kun sitten viet lapset sillä varjolla, että lähdet viihteelle. Huono omatunto kolahtaa laariin heti kun suljen mummolan oven. Miksi?

 Minä oon pitkään kadehtinut miesten kykyä lähteä yhdellä ilmoituksella, tunnin varoajalla, ilman mitään tunnontuskia. Itsehän on kuukausi sitten buukannut lapsenvahdin, etsinyt ystävät mukaan, joista kaksi kahdesta peruu, kun lapsi on sairas. Ja voi miten kauan ne lapset joutuukaan olemaan siellä hoidossa. Jos nyt ajatellaan, että veisin lapset seitsemältä illalla ja haen viimeistään yheltätoista aamulla, niin missaan heidän elämästään hurjat viisi tuntia hereilläoloaikaa. Se on prosentuaalisesti alle yhden koko kuukauden aikana. Ja siitä sitten niin jäätävät tuskat, että krapulakin jää toiseksi.

Jäin miettimään työkaverini sanoja niistä samoista kotihommista. Kyllä minä tekisin jotain ihan muuta. Pelaisin pää punaisena jotain tyhmää nettipeliä, katsoisin elokuvan ensimmäisen kerran viiteen vuoteen, makaisin sohvalla pitempään kuin minuutin. Ja hakisin sitten lapset hoidosta levänneenä. Kunnes muistan mummolan ovella, etten kerinnyt pelata sitä peliä, kun keittiö oli niin likainen. Enkä katsonut sitä elokuvaa, kun etsin dvd-soittimen kaukosäädintä ja siinä sivussa siivosin olohuoneen. Enkä kerinnyt maata siinä sohvalla, kun sohvan alla oli enemmän tavaraa kuin lelulaatikossa. Laitoin pyykitkin pyörimään, lämmitin, käytin koirat ulkona ja imuroin.

Naisen pitää olla hyödyksi, lapsille, perheelle, kodille ja yhteiskunnalle. Mutta saako lapset viedä syyttömänä hoitoon. Ihan vain siksi, että nainen voisi olla hyödyksi ihan vain itselleen.