Renkaanvaihto

 Se on se aika keväästä. Hirveällä kiireellä pitää saada kesärenkaat alle. Ikkunasta katsotaan, että naapuri vaihtaa jo, nyt jos lähden, kerkiän ehkä ennen kuin hän. Siinä sitä tunkataan ja veivataan, potkitaan rengasta. Jotkut vaihtaa renkaat pyörimissuunta väärinpäin. Mikäs siinä jos haluaa ajella koko kesän pakilla.

Sitten tulee vappu ja kymmenen senttiä lunta. Ja siinä sitä veivataan jälleen, kun oli meno sinne kissankumminkaimantädin luo. 

Sitä on kyllä ihan kauhean vaikea ymmärtää,  miksi ne pitää vaihtaa kaksi kertaa joka kevät. Vai liekkö se ensimmäinen harjoitus, jotta sitten toisella osuisi se pyörimissuuntakin kohdilleen ja voisi ajella etuperinkin.

Mutta suomalaisethan on kyllä tunnetusti kovia harjoittelemaan vähän joka asiaa. Jonottaminen, se on yksi suosikki. Mennään säntillisesti puoli tuntia etuajassa, että pääsee jonottomaan. Kolaamistakin harjoitellaan koko talvi, että vappuna sitten osataan. Koulussa harjoitellaan kokeisiin, hampaat irvessä kotona luetaan ja missään en ole vielä tarvinnut sammakon teurastustaitoa.

Olen minäkin harjoitellut tässä tovin tätä blogin kirjoittamista. Sadan tekstin raja rapsahti rikki pari viikkoa sitten. Vaan vielä ei oo harjoitus tehnyt mestaria. Pyrin julkaisemaan jutun per viikko. Aina se ei onnistu, sillä oikea elämä vie mennessään. Mutta niin se pitää mennäkin. Sieltähän ne tarinat syntyvät. Joskus tunnen painettakin, etten keksi mistä kirjoittaa, tai että tällä viikolla ei vaan lähde. Mutta hyvin äkkiä jätin sen negatiivisen tunteen taakseni. Tämä blogi on kuitenkin tällainen harrastus ja harrastamisen pitää olla lähtökohtaisesti mukavaa. Ja siinähän ei ole mitään järkeä riipiä juttua vain siksi, että on pakko vain julkaista jotain.

Olen lukenut omia tekstejäni jälkeenpäin ja todennut, että onhan ne ihan hauskojakin. Ne tekstit, mistä en itse tykkää, niistä ei ole lukijatkaan tykännyt. Eli hyvä maku teillä on. Kirjoitusvirheitä tulee vastaan jatkuvasti johtuen pitkälle siitä, että aikaikkuna blogin kirjoittamiseen on melko pieni. Ja kirjoitan yleensä yöllä, jolloin ei oikeastaan edes jaksaisi keskittyä. Mutta hei, silloin ei tarvitse piiloutua kodinhoitohuoneen kaappiin! Siinä toki voisi tehdä sellaista säätöä, että oikolukisi ennen kuin painaa sitä julkaisunappia.

On niitäkin päiviä, milloin on päässä monta hyvää juttua ja sitten pitää vaan valikoida, mistä kirjoittaa. Osa aiheista karsiutuu matkalla ja osa pursuaa päästä ylikin.  Mutta koko ajan omannäköisempää. Häpeilemätöntä ja arjenmyötäistä. 

Tokihan sitä toivoisi, että mahdollisimman moni lukisi. Mutta seuraajien toivossa kirjoittaminen on samaa kuin tylsällä sahalla sahaaminen. Ei etene minnekään. Pitää luottaa siihen, mitä itse tekee ja pitää kiinni siitä omasta jutustaan. Koska silloin se harjoitus voi tehdä mestarin.