Ei se syty.

 Ajattelin, että ihan nopeasti käyn töiden jälkeen postista koiranruuan. Pihistelin ja etsin halvimman paikan, mistä tilata. Se maksoi kotiinkuljetuksen. 

Eikä se tullut sinne, minne olisin halunnut. No pikainen pyörähdys kaupungin toisella laidalla. Tie poikki. Joku remontti. Pari kirosanaa ja kiertämään. Helpompaa olisi ollut, jos olisi tiennyt, mistä kiertää.

Paketti kouraan ja palattuamme autoon, lapsi sanoo, että täällä haiskahtaa. Höpiset, vastasin. Kunnes muistin, että ne muoviroskat, jotka piti viedä viisi päivää sitten.

Vien ne samalla reissulla. Pussit oli taas niin täynnä, että käytin kaikki nyrkkeilytaitoni, jotta sain iskettyä ne siihen koloon. Olisi tehnyt mieli potkaista, mutta jalka ei enää taitu niin ylös. 

Tunnin ylimääräinen reissu, lapselle nälkä ja mökki kylmä. Jaahas. Lapsen suuhun suklaata, uuniin tuli, kahvinkeitin päälle ja makaronit tulille.Juoksen kahvikupin perässä, kun en muista, mihin se jäi. Lapsi pyytää tarkastaa läksyjä ja käskee laittaa netin, että telkkari näkyisi. Tästäkin ois muuten yksi hauska tarina kerrottavaksi, mutta jätetään se nyt toiseen kertaan.

Vielä takkaan tuli. Ei syty, ei neljännelläkään. Yritän puhaltaa tulta kirosanoilla. Ei sitten, ei sitten millään. Lapsi kysyi, syttysköhän se kiroamattakin. Huokaan syvään ja juon kylmää kahvia.

Tätähän tämä taas on muutama kuukausi. Sytytä, hämmennä, laita pelti kiinni ajoissa. Mutta ei liian ajoissa. Ja toista joka ilta.

Yritinhän minä haaveilla hiukan siitä kuuluisasta ilmalämpöpumpusta. Tuli pari muuttujaa, voitteko kuvitella. Lopulta ne pumppurahat menikin sitten sähköjen uusimiseen ja kaikkeen muuhun oheistoimintaan.

Tässä on pitänyt hiukan masennella, että parin vuoden säästöt hujahti päivässä ja jäin silti ilman sitä pumppua. Toki on tärkeätä, että ne sähköt on kunnossa. Mutta olin haaveillut siitä niin kauan ja säästänyt.

Nyt se säästäminen on taas aloitettava alusta. Ja tiedän senkin, että onneksi oli niitä säästöjä. Minun on kuitenkin elettävä melko pienellä. Kun on talo, lapset ja koirat. Ikinä ei voi tietää, mitä sattuu. No katsellaan sitten muutaman vuoden päästä uudelleen.

Toki sehän on vain rahaa. Mutta kieltämättä kävi mielessä muuttaa yksiöön kerrostaloon vuokralle. Koirat luultavasti toteaisi, että kiva koirankoppi, minne itse ajattelit muuttaa. Naapurit ei taatusti kestäisi meidän elämöintiä. Tavaraa olisi lattiasta kattoon ja minä joutuisin tervehtimään naapureita. 

Kyllä minä huomennakin taidan istua onnellisena uunin edessä ja puhaltaa vaan sydämiä, josko se sillä syttyisi.