Se Epäonninen maanantai...

 Kun koira on syöny työkengästä kärjen, tietää, että viikko on alkanut epäonnisen onnistuneesti. Katson koiraa ja mietin, tarjoanko kenkää iltapalaksi. No, ihan hyvä se on, eikun jalkaan ja töihin.

Haen lapset hoidosta ja laitan oven kiinni, lasken viiteen, tai oikeastaan kolmeen ja silloin se alkaa. Siitä kiltistä, hyvin käytttäytyvästä hoitolapsesta kuoriutuu siinä kolmessa sekunnissa riivattu minion.  Hän vinkuu, huutaa, heittää ja potkii. Ja se on taitolaji saada tuollainen kiemurteleva minion siihen turvaistuimeen. 

Tekisi mieli itsekkin köllähtää lattialla rimpuilemaan ja huutamaan. Mutta niinhän ne kaikki kasvatusoppaat aina sanovat, älä alennu lapsen tasolle. 

Alentuisin kyllä, jos jaksaisin. 



Kommentit