Kun kellari ei enää riittänyt

Tuli totaalinen pohja vastaan. Kaikissa ja kaikessa. Näihin kirjoittamattomiin kuukausiin on mahtunut paljon. Ihan riittävästi yhdelle naiselle.

Teini ja hänen vaikeudet. Tämä toi mukanaan lastensuojelun kotiimme. Uusi rakkaus, joka rysähti päin toista naista. Loputon arjen ruljanssi, työt ja harrastukset. Ja paljon muuta.

Yhteen viikkoon pysähtyi vuosi sitten kaikki. Soitin apua. Puhuttiin kriisistä ja osastosta. Vastasin, että on näitä kriisejä ollut ennenkin. En minä tarvitse pakkolepoa tai lääkkeitä. Tunnen itseni sen verran hyvin, että tarvitsen vain ihmisen, jolle oksentaa tämän kaiken.

Menin ja aikani puhuin, kunnes hän totesi: Oletko koskaan harkinnut tämän alan töitä. Ai että kyllä hullu hullun tunnistaa. Hän vain naurahti ja jostain syystä jätettiin se asia sitten siihen.

Siitä on vierähtänyt tosiaan vuosi. Puoli vuotta meni sinnitellessä, kerätessä voimia. Alkoi kiipeäminen kellarista pohjalle. Mutta se päivänvalo oli niin kaukana. Jokin aina työnsi takaisin pimeyteen. Kun tuli uusi vastoinkäyminen, tuntui, että väsähdin hetkessä. Kaikki voimavarat, jotka oli kerätty, valui hetkessä pois.  

Se paino hartioilla tuntui todelta. Jännitin jokaista lihasta kropassa. Mieli vain odotti seuraavaa iskua. Keväällä sanoin ystävälle, että nyt on mennyt tässä pari viikkoa ihan tasaisesti. Äkkiä totesin, että eiköhän ne ala kohta dynamiitit vaan räjähdellä ympärillä. Näin tekikin. Nyt jälkeenpäin hiukan naurattaakin.

Mieli on kuitenkin kuin Super Mario 8-bittisellä. Tulee Game Over ja hei, ei todellakaan voi tallentaa. Joudut aloittamaan alusta. Sitä koluaa kaikki asiat varhaisimmasta lapsuudesta tähän hetkeen. Mutta joka kerta sen tekee hiukan nopeammin. Sitä oppii kentät ulkoa, ne bonuslevelitkin. Eri vihollisetkin tulee tutuiksi. Kuka heittää tulta ja minkä alta kannattaa vain juosta.

 Ystävä sanoi minulle, että haluaisi tulla yhtä vahvaksi kuin sinä. Hymyilin, mutta sielu huusi: Et halua. Koska silloin sinä joutuisit kokemaan saman määrän vaikeuksia. 

Ja sitä minä en halua kenellekään. Tähän maailmaan riittää yksi Epäonnenenkeli. 

Mutta ikinä ei kannata luovuttaa. Vaikka se pohja lähenteliskin maanydintä. Muista, että oot aina tärkee jollekin.