Kuumat tunteet

 Taannoin satuin vilkasemaan telkkaria, jossa oli haastattelu mustavalkoajalta. Naisilta kysyttiin, ottavatko miehet helpommin kontaktia kesällä. Kyllä, miehet ovat kuulemma puheliaampia ja lähestyvät helpommin. Mietin, jos mieheltä tulee sana päivässä, tuleeko kesällä kaksi?

Kyllä minä voin yhtyä tähän. Jos minä tykkäisin omasta sukupuolestani, pitäisin niitä huomattavasti viehättävämpänä bikineissä kuin toppahaalareissa. Seksissäkin säästää aikaa, kun ei tarvitse riisua kolmea kerrastoa.

Mutta onko kesä suomalaisella se vuoden kohokohta? Keväisin sitä ajattelee, että tästä tulee mahtava kesä. Odotus on korkealla sekä loman, että kelin suhteen. Jos sataa vettä koko kesän, voi syyttää säätä, miksi kaikki meni taas vatuiksi. Jos on liian kuuma, pilasi se kaiken kivan, koska ei jaksanut tehdä mitään. Jokaisella tuntuu olevan se oma celsiusaste, josta se sää EI voi laskea taikka nousta. Siinä se Pekka Pouta pyörittelee taas päätään ja nauraa partaansa suorassa lähetyksessä, kun keli on nollan tietämillä. 

Mutta joo, kesältä odottaa aina liikaa. Ihan kuin se olisi joku taikatunneli: on kaikkea hauskaa, romantiikkaa, rakkautta ja vapautta. Ajatus on aina se, nyt tulee se elämäni kesä. 

Ja vatut. Ei tule. Siinä kun kerkiät avata yhden siiderin, istua terassille ja nauttia ilta-auringosta ja lämmöstä, lapsi huutaa kun syötävä iskettyään polvensa kivikkoon. Teini vieressä moralisoi, että äiti sinä oot kännissä. 

Ei ole sen enempää rakkautta. Lomat on taatusti eri aikaan ja jos nyt sellainen ihme sattuisi tapahtumaan, kukapa ottaisi lapset ja koirat kolmeksi viikoksi. Palauttaisivat kolmessa tunnissa. 

Siinä se arki vain pyörii kesälläkin. Jollain on aina nälkä, jano ja eikä ikinä mitään tekemistä. Viet ne pikkuperkeleet hyvää hyvyyttäsi uimaan ja isompi päättää, ettei ui ja toinen lähtee kainalossa raivoten pois. 

Vapautta. Noup. Ei voi lähteä yhtäkkiä terassille yhdelle, syömään ystävien kanssa tai rannalle aurinkoa ottamaan. Kaikki on suunniteltava etukäteen ja satavarmasti jonkun lapsi sairastuu ja homma peruuntuu. 

Mutta yksi ilta minä lähdin. Kävin rannalla. Siellä oli kavereita mustanaan. Halusivat osingoille, minusta nimittäin. Tähänkö on tultu, että enää kelpaa vain itikoille. No tulee paljon huomaamattomammat jäljet kuin joskus silloin teininä. Mutta on niitä jälkiä enemmän. Tiedä sitten, korvaako määrä laadun. 

Mutta onko kesässä kuitenkin kyse mielenlaadusta? Jospa loiventaisi odotuksia ja antaisi kehon ja tunteiden kuumeta rauhassa. 





Kommentit