Itsesäälin ABC

Tuntuu, että tämä viikko voisi olla jo ohi. Ei , ei niin kuin mikään, ei niin mikään ole sujunut. Epäonnenenkelin siivet raahaa kellarissa ja pää yrittää vielä pysyä pinnalla.

Siitä se kaikki yleensä lähtee, kun tajuan tehneeni virheen. Soimaan itseäni, sätin. Olen vihainen, surkea ja nielen itkuni. En tiedä, miten päin olisi, kun niin ituttaa.

Itsesääli, se on minun erikoiskyky. Juurimultia myöten käyn läpi kahdenkymmenen vuoden virheet. Ei siinä näe yhtään mitään hyvää missään, koska on päättänyt, että minussahan ei mitään hyvää ole. Siksipä jaan teille muutaman seikan onnistuneeseen itsesääliin.

A: Kosta se samalla lapsille, puolisolle, jopa koirille. Ole hiljaa, koska haluaisit vain käpertyä turvapaikkaan, kodinhoitohuoneen kaappiin itkemään. Ehkä ärähdätkin, koska ei jaksaisi olla yhtään sosiaalinen. Ja siitä saa sopivaa lisä pontta itsesäälille. 

B: Älä itke, vaikka se helpottaisi. Ei, koska kukapa ei haluaisi nauttia ja rypeä vielä hetken aikaa. Ulkoilmakin voi pilata kaiken silmänräpäyksessä. Pysy hiljaa, koska demonit saattavat karata suun kautta ja silloin työllä ja tuskalla saavutettu itsesääli menisi ihan hukkaan.

C: Muista ruokkia sitä jatkuvasti, ettei se vain anna tilaa järkevälle ajattelulle. "Ituiks kaikki menee kuitenkin" on pirun hyvä motto. Ajattele oikein negatiivisesti, anna aivoille tilaa pyörittää paholaisen rinkiä. Nauti leuka rinnassa tästä pettymyksen aallosta.  Keksi lisää, anna mielikuvituksen laukata. Aina keksii uuden aiheen, kun oikein yrittää.

Mutta sieltä se arki tulee tämänkin tielle. Lapsi sanoo jotain hassua. Tulee itku ja helpotus. Puhuu ystävälle. Halaa puolisoaan vahingossa. Lähtee ulos lenkille. Syö suklaata. Työkaveri tsemppaa.  Lapsi koskettaa kädestä ja sanoo, oot ihana. Tai jotain muuta ällöpaskaa ja pam, hyvä itsesääli on mennyttä.