Sadut uusiksi

 On asioita, joihin voi vaikuttaa ja asioita, joihin ei niinkään. Tiistaina uhmaikäinen veti kahden tunnin kilarit. Äitiys on välillä ihan perseestä. Puolisolle sanoin, että jos nyt sanot, että semmostahan se vaan on, saattaapi olla, että takaraivoon läsähtää paistinpannu.

Siinä kun kuuntelin niitä kilareita, mietin, ettei saa alentua lapsen tasolla. Ei tietenkään. Poljin jalkaa samassa tahdissa lapseni kanssa ja yritin olla huutamatta. Oppikirjan mukaan, menin kodinhoitohuoneen kaappiin. Lapsi seurasi perästä ja huusi. Kun olin kuusikymmentä kertaa sanonut ei, olin kääntymässä jo kyllään. Mutta olin aikuinen ja totesin, tähän asiaan sinä et vaan voi vaikuttaa. Perään olisi tehnyt mieli lällätellä ja näyttää kieltä. 

Sain lopulta hänet nukkumaan sadun jälkeen. Siinä mietin, miten vääristyneitä sadut voikaan olla. Kaikilla on aina onnellinen loppu, jokainen saa prinssinsä. Entäs jos kuitenkin nuo prinsessat eläisivät tosimaailmassa?

Tuhkimo: 

Tuhkimo on teinityttö, jolla ei ole ilkeää äitipuolta. Äitipuoli vaan käskee häntä täyttämään tiskikoneen ja olemaan vähemmän puhelimella. Se ei Tuhkimolle maistu. Hän varastaa paikallisesta vaatekaupasta hitusen parempaa seppälää ja naapurin auton. 

Aamulla oven takana seisoo mies kengän kanssa. Sopisiko tämä Tuhkimolle? Mies kertoo löytäneensä kengän pellolle hylätystä autosta ja että neidin sormenjäljet löytyivät kyseisestä ajoneuvosta. Ei tullut prinssiä, tuli poliisi.

Lumikki:

Lumikki oli hyvin kaunis, mutta jos äiti sattuu olemaan oman elämänsä missi, hankala siinä on kilpailla. Lumikki jäi äidinsä varjoon niin tosielämässä kuin instagramissa. Hän päätti karata ja 7 lyhytkasvuista miestä huolehtikin hänestä. Varmastikin ilman mitään taka- ajatuksia. Siellä hän joutui tekemään ruokaa ja siivoamaan. Ei tuntunut hyvältä tämäkään ja hän otti yliannostuksen. Ei pelastanut Lumikkia prinssi, vaan lääkäri.

Prinsessa Ruusunen:

Ruusunen oli kaunis nuori nainen. Vanhemmat olivat tiukkoja ja uskonnollisia. He halusivat pitää tytön kotona, poissa vaikeuksista. 

Ruusunen halusi kuitenkin juhlia. Ei, sanoivat vanhemmat. Ja niin kuin tuhannet vanhemmat, menivät hekin lankaan, kun olettivat lapsensa olevan itse enkeli. 

Ruusunen lähti ja juhli. Juhli monta päivää, päivin ja öin. Kunnes hän nukahti. Koomaan hän vajosi. Ei ollut värttinä joka kaiken aiheutti, se oli kossupullo.