Kuinka pärjätään?

" Kyllä sinä pärjäät aina!" On lause, mitä minulle on viljelty vuosien varrella paljon. 

Sananahan tuo kuulostaa minusta reppanalta, sellaiselta tiskirievulta, joka on katkeamaisillaan. Se ei herätä mitään ritallista uratekoa tai huikeata selviytymistarinaa. Se on VAIN pärjäämistä.

Miten sitä sitten pärjätään niin hyvin? Nuorena koin, että se on minun supervoimani: pärjääminen. Vaikeuksissa kuulin usein tuon lauseen ja arvelin, että niinhän minä teen: pärjään. Minuutista toiseen, joskus tunnista tuntiin ja sitten kun koittaa päivästä päivään, tuntee itsensä voittajaksi.

Sitä pärjää, kun on pakko. Pakko hoitaa lapset, koirat. Pakko käydä töissä. Pakko pestä pyykkiä. Pakko toimia. Arki on yhtä pakkoa, mutta kyllä siinä pärjää. Pakko pakottaa liikkeelle, vaikkei haluaisi. Se pistää ihmisen pärjäämään, vaikkei tekisi yhtään mieli.

Kun kaikki kiintopisteet katoaa, elämä heittää häränpyllyä kuudennensadan kerran, kyllä sitä miettii, miksi pärjätä. Onko tässä mitään järkeä, kun matto vedetään toistuvasti jalkojen alta. Mitä hyötyä on kasata sirpaleet aina uudelleen ja uudelleen ja pärjätä taas. 

Koskaan ei ole kirjoitettu pärjäämisestä sankaritarinoita. Koskaan ei puhuta, että pärjäsin lapsen sairastuttua tai pärjäsin, kun erosin. Se sana on selviäminen. 

Nykypäivänä vihaan tuota lausetta: sinä pärjäät. Sillä on päiviä, jolloin en todellakaan pärjää. Joskus ei vain jaksaisi nousta ylös sängystä, ei sanoa kenellekään mitään. Tekisi mieli itkeä silmät päästään. Vihata kaikkia ja kaikkea. Sitä ei edes jaksaisi kuoria omenaa, vaikka lapsi pyytää. Silloin ei haluasi enää pärjätä, koska sitä en tehnyt jo ihan liian kauan. 

Sillä ei kenenkään tarvitse pärjätä ikuisesti. Ei ole pakko jaksaa, ei ole pakko suorittaa. Joskus on vain myönnettävä itselleen, ettei ei jaksa pärjätä. Pitää olla armollinen ja antaa aika myös niille huonoille päiville. Kliseenä perään, että silloin ne hyvät päivät tuntuu paljon paremmilta. Ei ne vain tunnu. Kun olet tarpeeksi pärjännyt, hyväkään ei ole hyvää. Se on vain pärjäämistä. Mutta ehkä siitä joku päivä tulee selviämistä.