Vessapaperirulla vessanpöntössä (kirjoitus saattaa sisältää tuotesijoittelua)

 

Lamaviikon jälkeen alkoi taas elämä voittamaan. Tai no voitto kun voitto, kun elämä menee suht normaalisti eteenpäin. Lapsen hoitokuviot on edelleen pyllylleen ja teini viljelee enemmän sitä v- alkuista sanaa kuin minä koskaan. No ehkä kuitenkin hiukan liiottelin. Mutta normaalia.

Äitinä koin mestarillisia kasvattajan tunteita taas, kun uhmaikäinen totesi potalle istuessaan: " Tiedätkö äiti, että youtubessa on sellainen video, jossa poika istuu paskalla ja syö tikkaria?" Mielessä vilisi mainos, tiedätkö sinä mitä lapsesi tekee netissä. 

Hän pyyhki pyllyään, kun minä yritin taas miettiä, itkiskö vai naurasko. Siinä oli nanosekunti liikaa omia ajatuksia ja täysi vessapaperirulla lensi kaarella vessanpönttöön. Tuijotin sitä rullaa,ei onko se pakko kaivaa sieltä.  Vessaharjalla? Juu,ei. 

Ja koska ajatukset lähti laukalle, mietin, mikä oli yhtä vastenmielistä kuin vessanpöntön tonkiminen. Äkkiseltään keksin aika monta. Lapsen oksennus. Tiedät, että se pitäisi siivota, mutta et todellakaan haluaisi mennä sitä lähelle. Lasta siis. Koiran ripuli. Se on hyvin näkyvää, hyvin haisevaa ja miltei aina siivotessa roiskahtaa käsille. Pussaaminen puolison kanssa. Muutama olut ja valkosipuli, hyh. Vai liekkö luulee minua vampyyriksi.

No, ei se auta. Kumihanskat kädessä valmiina taistoon, silmäni osuu tekstiin: huuhdeltava hylsy. Voi juma, kun ostaa pari euroa kalliimman vessapaperin, voi lapsi heitellä sen toistekin hyvällä omallatunnolla käyttämättömänä suoraan pönttöön. Silmät kiinni painoin ja sinne se hävisi.

Loistava viikko siis, niimpä päätin sijoittaa itseeni ja tilata kirjan. Koska kerroin jo aiemmin jättäneeni tunne lukkosi- kirja kesken, on hyvä tilata joku toinen selfhelp-opas. Kirjaahan ei pitäisi ikinä arvostella kannen perusteella, mutta jos siinä lukee: Kuinka olla piittaamatta paskaakaan, se ei voi olla huono. Ja jos jaksan lukea 6. lukua, seitsemäs alkaa Epäonnistumalla eteenpäin. Ja se, jos mikä, on minun juttu!