Pöpöjä ja banaanikärpäsiä
Joskus lauloin: Vieläkö on banaanikärpäsiä? Nyt mietin, että vieläkö on flunssapöpöjä? En todellakaan tiedä, kumpi loppuu ensin. Banaanikärpästen pörrääminen aamukahvissa vai noi kavalat pöpöt. Kun olen avannut jääkaapin oven, kärpäset tervehtii. Vessan hanan vieressä taputtavat. Roskiksessa nauravat, että tänne vaan. Mutta kyllä niissä on se hyvä puoli, että ne näkee. Mutta entäs nämä pöpöt? Tässä on vähälle aikaa sairastettu korona, heti perään oksennustauti, siitä sit sujuvasti 12 flunssaa ja nyt viimeisenä enterorokko. Ai niin, jos tikulla vielä silmään, tai oikeastaan tulehduksella. Viikko terveenä, viikko sairaana meiningillä. Tukkani on sen verran harmaa, että mummokin arkussa kumartaa. En siis tiedä, miten tämän aloittaisi. Kai se vain valuu räkänä tähän näytölle. Inhoan sairastamista. Siis kukaanhan siitä ei varmasti tykkää, mutta en pidä siitä tunteesta kehossa. Tai oikeastaan siitä tunteesta, että montakohan viikkoa tällä kertaa. Työkaveri kysyi pandemian alettua, että huol