Edit edelliseen

Kirjoittelu blogiin känsästäni, sai minut viimein liikahtamaan kohti apteekkia. Painelin apteekkarin luo ja sanoin haluavani sellaista tärpättiä, että ihan sama kuoriutuuko koko jalka, kuhan känsä lähtee. Hän esitteli minulle 20 euron tuubia. Tuubia, joka ei ollut tulitikkurasiaa isompi. No, ajattelin, että ei se määrä vaan se laatu.

Kunnes myyjä rupesi kertomaan, että onhan se aika ikävä vaiva ja että voiteesta saattaa olla apua, tai sitten ei ( veikkaisin, että on kotoisin Savosta). Kuulema yhtä hyvin voin ostaa kahdella kympillä suklaata, kuin tuhlata sen tuohon. Oikeastaan, ei hän tuota viimeistä lausetta sanonut. Mutta ois voinut.

Niinpä kävelin lähimmän kaupan karkkihyllylle ja ostin muutaman (kymmenen) suklaapatukkaa. Edelleen on känsä jalassa ja hirveen kipeä, mutta olisittepa nähnyt, kun ahmin kotimatkalla ne suklaat, etten jää lapsille kiinni.

Seuraavaksi kokeilen pihkasalvaa. Sillä voi sentään paikata koiran halkeilleet anturat, vaikka känsä ei lähtiskään.

Ps: Ei oo takkia vieläkään. Tosin kävin Prismassa ja löysin aivan valtavan ihanat lenkkarit. Pinkit, joku on viksahtanut päässä selvästi. Mutta kysyin taas itseltäni, tarvitsenko. En tarvitse ja kävelin naama norsun nutturalla autoon. Ei oo helppoo.