Puettu kännykkä

 Olenhan kertonut jo tarpeeksi monta kertaa pukemisongelmista. No ei se mitään, kerrataan.

Tänä aamuna tappelin taas vaatteet päälle, lapselle siis. Kyllä siinä kyynel taas vierähti, äidiltä nimittäin. Eilen illalla nimenomaan kysyin, että eihän tapella huomenna. Lapsi vastasi: tapellaan vaan. Perkele.

Huomenna lähtee alasti, tai jää kotiin. Itkeköön ja huutakoon. Rimpuilkoon ihan itsekseen. 

Ihan oikeasti laitan sille pikkuperkeleelle päälle kuitenkin ja lähen itku silmässä töihin. 

Illalla onkin toinen taistelu: äiti vs kännykkä ja teini. Kohta vuoden olen laulanut samaa laulua, pois puhelimelta. Viis minuuttia ja youtube laulaa. Lorvitaan sängyssä ja illan aikana tulee ehkä kymmenen askelta, jos sattuu vessahätä yllättämään. Kun käsket tekemään kotitöitä, kuuluu mutinaa onko pakko, tai huutoa miksi aina minä.

Ja sitten äidiltä palaa käämi. Alennun aivan samalle tasolle teinin kanssa ja huudetaan kilpaa. Tänäänkin tuli suusta niin monta rumaa sanaa, että ihan hävettää. Mutta en enää tiedä, mikä auttaisi. Vai antaisko vaan periksi?

Ja jos tämä on joku vaihe, voisi alkaa jo pikkuhiljaa loppua. Positiivisesti kun ajattelee, kohta on kesä, menköön luvan kanssa alasti ulos. 

Ja teini, en tiedä. Ehkä aarteenmetsästys, heitän pyörälenkillä sen puhelimen metsään ja käsken etsiä. Tulee ulkoilua ja tasan muuten löytää sen, koska ilman youtubeahan ei kukaan voi elää.