Lasten harrastukset

 Olen aina kadehtinut vanhempia, jotka jaksavat viedä lapsiaan muskariin, vauvauintiin tai kerhoihin. 

Ei niin mikään raha saisi minua heräämään vapaaehtoisesti hirveän aikaisin (eli kahdeksalta) minnekään uimaan. Ja siihen ensin tunnin pukeminen ja riisuminen. Sitten värjöttelet huulet sinisenä siellä altaassa ja koitat saada täriseviä huulia hymyyn. Siihen toinen tunti pukemista. Ei, ei sitten millään.

Entäs se muskari. Itsellä ei ole ollut koskaan minkäänlaista rytmikorvaa ja veikkaan, että kaksivuotiailla vielä vähemmän. Siitä metelistä pitäisi nauttia, kun räkä poskella möngerretään laulun tapaista ja paukutellaan palikoita. 

 Ja kuka perkele on keksinyt, että ala-asteella on ostettava nokkahuilu ja vieläpä soittaa sitä.  " Mullahan oli joskus nokkahuilu, vaan äiti heitti sillä kuikkaa". Enkä edes osunut. En ymmärrä, kuka sitä vinkumista voi kuunnella ja kehua kirkkain silmin lasta: kauhean kauniisti soitat.

Tai ne kerhot. Heräät sinnekin ajoissa, sinkoillen, että onkohan sillä lapsella tarpeeksi siistit vaatteet. Juttelet siellä toisille vanhemmille, miten se kakka tänään irtoaa ja meneekö se pissi vielä vaippaan vai ihanko pottaan. Ja taas se naama hymyyn, vaikka olet tunnin pusertanut sitä lasta siihen haalariin, että päästään nyt muutamaksi tunniksi kotoa. Keskustelu ehkä etenee pissistä ja kakasta syömiseen tai syömättömyyteen. Ja lopuksi todetaan, että on ne silti kaikenvaivan arvoisia. Ei kyllä todellakaan aina ole.

Mutta joo, tuota kaikkea olen kadehtinut vuosia. En tiedä onko se kiinni viitseliäisyydestä, vai suoranaisesta laiskuudesta. Minulla ei vain ole koskaan ollut tarvetta kuulua mihinkään mokkapalarinkiin. Ihan hyvin ne maistuu kotonakin. Lapset eivät ole ehkä saaneet avaimia Sibeliusakademiaan tai heistä tuskin tulee mestariuimareita. Mutta eilen, kun katsoin heitä ulkona, pienemmällä oli valtava keppi, jäätelö kuulema. Isompi lapsi auttoi, kun toinen kompuroi oksissa, pitäen kädestä. Ei hullumpia lapsia, vaikkei olekaan aina ihan kaikenvaivan arvoisia. He ovat juuri sellaisia kuin ovat, omia itsejään.

Kommentit