G alkaa lämmetä

Minulle G on hyvin tuttu. Olen tutustunut siihen vuosien ajan. Näin loppuvuodesta se alkaa jotenkin kunnolla lämmetä. Sitä näkee ympärillään vaikutteita ja liekki alkaa lepattaa. Tai roihu se oikeastaan on. G on osa minua päivittäin ja tekisi mieli vain heittäyttyä sen valtaan ja antaa mennä.

Tänä vuonna se alkoi taas viikkoa aiemmin kuin viime vuonna. Kun joulusuklaat tuli kauppoihin. Sisäinen Grinch alkoi lämmetä. Kohta ne on kaupoissa juhannuksen jälkeen ja joulukoristeet heti perään heinäkuussa. Torttutaikinat tammikuun alennuksesta suoraan helmikuussa myyntiin. 

Minulla on tapana ilmoittaa Kaisalle, kun huomaan hänen jouluvalonsa pihalla. Vaan ei ole silti kertaakaan pois ottanut. Mutta ei ne kuulema ole enää joulu- vaan Kausivalot. Ihmettelen kyllä, että miksi joulu on sitten edelleen joulu. Eikä kausiaatto. 

Mutta koska kuulun sisustetaan saatana- ryhmään, olen oppinut ymmärtämään kausivaloja. Valot pyykkitelineessä, naulakossa, keittiönpöydällä viiden tyhjän maitopurkin ja viikon tiskivuoren koristeena toimii. Se vain toimii. Kaikki näyttää paljon valoisammalta ja siivousta voi siirtää jälleen viikolla.

Miksi siis Grinch? Turkasen söpöhän se vihreä karvapylly on. No, kerroinkin jo taannoin, että juhlapyhät ei ole oikein minun juttu. Toiseksi olen ollut aiemmin pitkään asiakaspalveluhommissa ja nähnyt sen asiakkaiden vihan, turhautumisen, kuluttamisen, ilkeilyn ja kiireen ennen joulua. Aivan hirveä kaaos. Asiakas sanoi kerran, voisit sinäkin olla hiukkasen nopeampi, minulla on vielä siivoukset tekemättä ja lahjat pakkaamatta. "Juu, kyllähän minä rouva nämä sulle myyn nopeasti. Minähän en ole käynyt kotona viimeiseen kymmeneen päivään, enkä enää muista miltä se koti taikka lapset näyttää. Mutta pistetään vauhtia, että rouva kerkiää siivoamaan!", päässäni pyörittelin, mutta iloisesti hymyilin rouvalle ja vastasin vain: Kaikki ajallaan.

Jouluahan siis mainostetaan rauhallisena perhejuhlana. Siinä kun ihmiset juoksee kaupasta ja kaupungista toiseen koko joulukuun lahjojen perässä. Henkilö Minä on aina oikeassa, aina oikeutettu jonon ohi, aina sillä on kiire. Hampaat irvessä toivotellaan hyviä joulua. Hirvee höyräkkä koko kuun, että yhtenä päivänä ollaan rauhallisia. Mutta ei oikeastaan silloinkaan, on kinkun paisto, hautausmaa, pakko käydä, vaikkei kerkiis, ihan niin kuin ne kuolleet tietäisi, että etpäs muuten käynyt. No en käynyt, mutta vähän myöhäistä pudottaa minua enää testamentista.

Ja se raha. Joulukuu on yhtä persnettoa, voi jo hyvästellä palkan ennen kuin se kilahtaa tilille. Lelulehtiä on tursunnut jo pari viikkoa. Teini laati joululahjalistan heti synttäreiden jälkeen. Sitten sopivasti tulee vakuutusmaksut ja autoverot. Ja vähän sinne ja tuonne. Eikä todellakaan tule joulu- tai kausivaloja, kuka senkin laskun maksaisi.

Joko sinunkin G alkaa lämmetä?