Epäonnenenkeli

 

Itsestään kirjoittaminen on yhtä vaikeaa kuin tekisi työhakemusta. Kehua pitäisi maasta taivaaseen, vaan mitään ei tule ulos. Kirjoitus jää sanaan minä. Ihmettelen kyllä, miksi se ehdotti sanaa Syyria perään. Mistä se tiesi, että olen yhtä epävakaa.

Kuvaus itsestä pitäisi varmaan olla sellainen hittituote, joka saisi ihmiset kiinnostumaan blogista. Seuraajia tulvisi ovista ja ikkunoista ja seiskan paparazzi ulko-ovella. Sielläpähän odottaa, ovikello ei toimi.

Pitäisi kertoa harrastuksista ja kiinnostuksen kohteista, joihin muut voivat samaistua. Riittääkö se, että selviytyy tästä päivästä huomiseen. No kyllä minä silloin tällöin kurkkaan sieltä kellarista. Mutta ei se päivänvalo tunnu sopivan minulle.

Pitäisi ottaa lapsista kuvia puolen tunnin välein. Kuinka ihanat vaatteet ja lelut. Kuinka se nyt niin somasti kaivaa nenää kuudenkympin talvitakissa. Tai kuinka taitavasti teini välttää kaikki kotityöt. 

Tää pohjustus ei tainnut taas mennä ihan putkeen, mutta yritetty on. Olen siis reilu kolmekymppinen nainen. Minulla on pari lasta, pari koiraa ja pari puo...YKSI puoliso. Ei pää kestäisi useampaa, huhhuh.

Asun vanhassa omakotitalossa. Ja ajattele siihen vanhaan vielä 30 vuotta lisää. Vetää sen verran sieltä ja täältä, ettei kampausta kannata edes harkita. Se sojottaa just sinne, mistä tuulee eniten. On oma piha ja siellä romua. Yhdessä niistä lämmityspiuha kiinni. Tehokkaampi kuin sipuli itkettämään.

Olosuhteiden pakosta harrastan lenkkeilyä, koska joku nainen tässä talossa halusi koiriakin. On minulla pari muutakin harrastusta, kuten kynsien syöminen. Siinä olen kyllä hyvä, pakko myöntää.

Asutaan kehä kolmosen ulkopuolella, melko syrjässä sivistyksestä. Ihan ei oo liki kahvilaakaan, missä voisi tätä blogia kirjoittaa. Ehkä juuri siksi se onkin niin negatiivinen. Mutta kodinhoitohuoneen kaappi on ajanut tähän asti asiansa.

Tykkäisin katsoa telkkaria tai nähdä ystäviä, mutta se tuntuu olevan yhtä mahdotonta kuin blogilla rikastuminen. On tyydyttävä siihen, että vastaan wilma- viesteihin viikon myöhässä ja ystäville ensi juhannuksena.

Käyn myös töissä olosuhteiden pakosta. Näin juuri unta, että sain potkut. Siitä, että kirjoitan blogiini työasioita. Juu, leviää kulovalkean lailla Kaisalle ja siskolle. 

Mutta duunari olen, en minkäänlainen kirjallisuusalan ammattilainen. Voitteko kuvitella? Rikastumisesta ei toivoa, mutta opiskelijaelämää en enää jaksaisi. Kaikki se juhliminen ja juominen saattaisi käydä vanhan sydämeen.

Kuljen enemmän verkkareissa kuin farkuissa. Vakiovarustukseen kuuluu 645 vaatekerrastoa näin talvisin. Meillä kuuluu seksi ja sauna samaan kategoriaan: juhannuksena ja jouluna. Koska kukaan ei jaksa riisua.

Oliko siinä ne tärkeimmät. Kirjoitan anonyymisti tai ainakin yritän. Haluaisin, että se teksti olisi niin hyvää, ettei ole väliä, kuka sitä kirjoittaa. Että se jättäisi mielikuvitukselle tilaa kuvitella minut. Kirjoitukset tulee satasella omasta elämästä. Juu-u, kyllä se on oikeasti tämmöstä. Ehkä siellä on pieni sarkasmin jyvä, Lapin lisää ja hiukkasen värityskynää käytetty silloin tällöin. 

Disclaimereitä en siis käytä. Se joka ei ymmärrä, vaihtaa kanavaa. En voi miellyttää kaikkia ja juttujen selittely veisi koko hommasta maun. Ja ajan, mitä minulla ei ole.

Mutta uskokaa tai älkää, minä olen Epäonnenenkeli. 

Ja siinä minä oon tosi hyvä.


Kommentit

  1. Ei itsestään kirjoittaminen ole vaikeaa. Ainoa pelko siinä on vain se, että joku saattaa oikeasti lukea tekstin. Tuota ei vain kannata pohtia liikaa, sillä rohkeus saattaa pettää hyvin nopeasti. :)

    VastaaPoista
  2. No sinäpä sen sanoit. Ehkä siinäkin kehittyy ajan myötä, eikä ajattele sen kummasemmin. Se on vain teksti muiden joukossa 🙂

    VastaaPoista
  3. Tykkäsin, odotan innolla jatkoa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sielläpä jokunen vanha teksti ens hätään 🙂

      Poista
  4. 😄 ihanasti kirjoitat! Lukisin tätä niin kuin söisin tamarilloja; sankokaupalla!
    Tiedätkö, pahinta on kun pomo sanoo, että kirjoita työtodistus itse. Tai ehkä ei vaan ollu pokkaa tarpeeksi. 😁
    Viimeseen työhakemukseen kirjotin, että ongelmanratkaisukykyni on Marplen tasolla ja sain paikan. Ja heti ekana työpäivänä jouduin lunastamaan lupauksen, mutta selvisin. Phuuh! 😝

    VastaaPoista
  5. Jes, kiitos! En tiedä, mitä on tamarillot, mutta toivon, että maukkaita 😀
    Kyllä Marplen taidoilla täytyy irrota työ kuin työ. Saiskohan palkankorotuksen, jos sanosin olevani Poirot? 🤔

    VastaaPoista

Lähetä kommentti