Se on niin ihanaa!
En tiedä, mistä olen löytänyt aikaikkunan katsoa telkkaria. Veikkaisin, että pyykit on jäänyt koneeseen tai hoitoreppu pakkaamatta.
No oli miten oli. Jäin tuijottamaan ohjelmaa, joka kertoo yhdestä kuuluisasta elokuvaohjaajasta. Suomalaisesta, joka on tehnyt muunmuassa kuuluisat syvän sinisen meren- ja kuole rankasti- elokuvat. Ja jolla on pari(kymmentä) vuotta nuorempi vaimo.
Ja kyllä tiedän, että tämä on jo vanha juttu. Ohjelma on tullut sieltä täältä jo ajat sitten, mutta tällaisena ruuhkavuositornadossa elävänä ei vain ole aikaa aukaista telkkaria kuin kahden vuoden välein. Olenkin miettinyt, että puolisollani on hyvinkin erilainen aikaikkuna. Hän katsoo samoja ohjelmia neljättä kertaa, minulla on noin 605 ohjelmaa katsomatta omassa kansiossa.
Mutta palatakseni tähän ohjelmaan. Laskelmieni mukaan puolen tunnin aikana sanottiin noin 15 kertaa rakas, 11 kertaa ihana. Enemmän kuin minä koko elämäni aikana.
Lisäksi käytettiin liuta muita positiivisia ilmauksia kuten upea, mieletön, kiva. En ymmärrä, miten tuo ylenpalttinen positiivisuus on mahdutettu 30 minuuttiin. Tai no oikeastaan 20:een, jos mainoskatkot otetaan pois.
Meinasin kyllä kääntää kanavaa, mutta jokin sai minut kiduttamaan itseäni hiukan lisää. Joka kerta puistatti, kun kuulin sanan ihana. Rupesinkin miettimään, että onko se perusnegatiivisuus vain minun geeni. Sellainen sisäänrakennettu juttu. Vai olinko taas vain väärässä vaunussa, kun sitä positiivisuutta jaettiin. Joskus tuntuu, että taisi mennä koko juna ohi.
Siinä samalla kun katsoin ohjelmaa, laitoin pyykkejä läjään. Tuore äiti ohjelmassa kertoi, että nostaa hattua kaikille äideille. Heillä on kuitenkin yhdeksän työntekijää ja lapsenvahti auttamassa. Yhdeksän?!!! Ja yksi lapsi?!!!
Mietin, mitä työtähän sitä keksisi yhdeksälle työntekijälle:
- Ruuanlaittaja
- Siivoaja
- Lapsenvahti
- Pyllynpyyhkijä
- Lapsen pesettäjä
- Pukija ( Riisujaa ei varmaan tarvita. Se osataan näköjään ihan itse.)
- Nenän pyyhkijä
- Lämmittäjä
- Terapeutti
Elokuvaohjaaja sanoi kyllä siinä, että haluaa stressittömän kodin lapselle. Missä ei ole koskaan paineentunnetta. Ehkä se pyllynpyyhkijä teksi minunkin elämässä vähemmän stressaavaa. Mutta itse se on näköjään vielä hoidettava nuo yhdeksän ammattia ja oma työ siihen päälle.
Jos tällä blogilla joskus rikastun ja hommaan kaikki nuo työntekijät, niin häviääkö nimestä Epä. Onnenenkelin, joka kertoo kuinka elämä on ihanaa, kivaa ja mieletöntä. Ei enää kuvia koiran oksennuksista tai komposteista.
Ja kyllä tiedän, ettei raha tuo onnea. Mutta kyllä yksi pukija aina menisi.
Kommentit
Lähetä kommentti