Än

 Kun joskus viisi vuotta sitten aloitin bloggaamisen, kaatui se jo ennen kuin se kerkisi alkaakaan. Minun piti kirjoittaa hänestä, mutta en päässyt yhtä tekstiä pidemmälle. 

Silloinen blogin nimi oli Epäonnenenkeli. Mutta koska en ollut todellisuudessa valmis kirjoittamaan, poistin tekstin ja koko blogin. Se on kaikki tai ei mitään tässäkin.

Joku hölmöys siinä kävi kuitenkin, että aloitin uudelleen. En saanut enää samaa nimeä, kappas kummaa. Joten perään piti laittaa se N.

Olenko muistanut muuten kertoa, mistä se Epäonnenenkeli nimi alunperin tulee? Kerronpa nyt kuitenkin. Joskus eräs ystävä tokaisi, että vaikka kuinka paljon sataisi paskaa taivaalta tähän pöydälle,  niin sinä tyynesti vain siivoat sen pois. No jaskaahan se vain on. 

No nyt kun olen taas luopumassa siitä kirjaimesta. 

1. Koska sain lopultakin ostettua sen domainin ja ilman ännää. Mainittakoon nyt vielä, että ihan itse asensin. 
2. Kieli menee solmuun, kun siinä nimessä on niin monta niitä.
3. Sähköpostin oikeinkirjoitus on hyvin haastavaa.
4. Eka kerta oli vain koeajoa. Sehän on kuin varastaisi polkupyörän itseltään.

Mitä se kirjain on sitten minulle antanut. Ilman sitä en olisi aloittanut uudelleen. Ilman sitä, moni ihminen ei tietäisi, kuinka hyvä pakopaikka kodinhoitohuoneen kaappi on. Tai kuinka äitiys ei sovi kaikille, varsinkaan minulle. Ja että pohjallakin on valitettavasti kellari.

On se myös tuonut 10 000 kävijää blogisivulle. Huikeeta, pakko olla ylpeä Kaisasta, kun on jaksanut aukaista blogia säännöllisin väliajoin. Ja siitä kun palautti koirat viime viikolla, kun ottivat hatkat. Tai no niin. Välttämättä ei olisi tarvinnut. Eiku. Lisää seuraavassa julkaisussa. Tai sitten ei.

Koska joskus on aihe valmiina, mistä ajattelen kirjoittaa ja se vaihtuukin lennossa aivan johonkin muuhun. Raskasta olla nainen. Mutta minkäpä teet, kun se ei sitten ollutkaan päivän fiiliksen mukaista. Mutta edelleen vartti siihen menee täydellisissä olosuhteissa.

Pikkuhiljaa se N häviää perästä, otetaan hiukan vanhaa ja lisätään jotain uutta. Ja sit vähän sinistä, niin oonkin naimisissa tämän blogin kanssa.