Krapula

 Krapula, mikä ihana tekosyy olla tekemättä yhtään mitään.

Miten tähän päädyttiin? Lapsivapaa ja huikee päivä ystävien kanssa. Ja koska joku sai kuningasidean, (saattoi olla tämän blogin kirjoittaja), jatkaa iltaa viinipullon seurassa.

Aamulla heräsin koirien keskeltä sohvalta. Päätä hiukan jomotteli ja pieni horkka. Viimeinen viinilasi taisi olla liikaa. Tai se paukku. Ensimmäisissä ei kyllä mitään vikaa ollut.

Horkka johtuikin vain kylmästä mökistä. Nousin varovasti ylös. Pää pysyy paikalleen, mutta kroppa vetää itsensä köyryyn. Ehkä vähän vettä ja kyllä se siitä.

Ei se siitä. Pari tuntia unta ja sit lapset hakemaan. Siinä vahvasti kolkuteltiin Vuoden Äiti- titteliä. Silmät punaisena, selkä kyyryssä hyvin varovasti tepastelin lapsia vastaan.

Kotiin, 50 kilometrin hiihto ja lapset, jotka selostaa sitä viikonlopun tapahtumilla. "Äiti, ei kai sulla vaan ole krapula?" Teini kysyi. Vastasin viattomasti: - Kuinka niin? " No aina kun sulla on krapula, sinä istut sohvan nurkassa maitopurkki kädessä". 

Se onkin sopiva tavoite tälle päivää: tyhjentää pari maitotölkkiä ja juurtua sohvaan. Suorittajakeskeiselle ihmiselle krapula tekee hyvää. Tosin ei tätä kyllä voi tavaksi ottaa. 

Mutta sillekin on paikkansa tässä maailmassa. Tuntuu pahalta, mutta tekee hyvää. Krapula, tuo ihana tekosyy.