Pirskahtelu vai pinnistys

 Katsoin taannoin stand up- uusintaa, jossa Ilari Johansson kertoi lukeneensa konmarituksesta. Että jos asia tai esine ei tuota pirskahtelevaa iloa, joutaa se heittää. En muuten itse ole tutustunut koko kirjaan, sillä jos oisin, ei olisi tätä blogiakaan. Aloittaisin ensimmäisenä oman pääni järjestelystä, siirtyen sujuvasti lapsiin, taloon ja koiriin, jonka jälkeen huomaisin nukkuvani kodinhoitohuoneen kaapissa yksin, koska tänään vaan ei yhtään pirskahdellut.

Naamakirja heittää milloin mitäkin ilmoituksia ja mainoksia. Seinälle ilmestyy toistaan komeampien ja nuorempien miesten kuvia. Ei huono ja hetkellisesti käy ajatus, että olikohan se ryhmä, mihin juuri liityin ihan sittenkään koiraihmisille suunnattu. No, alan lukea tekstejä kuvien alta. Hyvin alkaa, nuori, komea, urheilullinen...etsii asuntoa. Mitä ihmettä?! Juu, jokaikinen on vailla asumusta opintojensa ajaksi. 

Mutta toisaalta kyllähän se pirskahtelisi, jos tuollainen muuttaisi vuokralle. Vuokraus voisi muutamassa vuodessa kääntyä yhteiseksi pankkilainaksi. Omakotitaloksi, lapsiksi, koiriksi ja sitten huomaakin menneen kymmenen vuotta. Juu, eipä enää sitten pirskahtelisi.

Meillä oli puolison kanssa vuosipäivä taannoin ja lapset oli pari tuntia hoidossa. Ei ostettu lahjoja tai lähdetty syömään( kiitos K:n). Töistä kotiin ajellessa mietin sitä tunnetta kymmenen vuotta sitten. Oli niin ällömakeen rakastunut, että oksensikin perhosia, kun ei enää sisään mahtuneet. Kun suun veti hymyyn ihan väkisin ja hyvä olo valtasi kropan. Kun ei jaksanut odottaa minuutteja, että näkisi toisen.

Nyt mietin, että meillä on kaksi tuntia aikaa raivata se pyykkikone sieltä saunalta, joka meidän piti tehdä jo viisi vuotta sitten. Vai pesisköhän pyykkiä. Kaupassa pitää ainakin käydä. 

Ei pirskahtele ei. Ei ole ötököitä tunkemassa kurkusta ylös, ei kellon katsomista milloin näkee rakkaan, vaan katsomista, kuinka paljon aikaa meillä on hoitaa hommat. Tarkoitan siis sitä pesukoneen siirtämistä.

Ja sitähän sanotaan, että ei se tuommoista ole oikeassa parisuhteessa. Ja että toista pitää rakastaa kuin viimeistä päivää. Ja että toista pitää huomioida, ettei suhde sammu. Juu,kyllä se vain on tätä, ihan oikeassakin parisuhteessa. Ja joskus kun rakastaa kuin viimeistä päivää, miettii, että miten helvetin pitkä se päivä voikaan olla. Ja joskus se suhde on enemmän hiilloksella kuin lepattaa liekissä. Välillä tekisi mieli vaihtaa lukot. Tai lähteä hetkeksi muualle. Huutaa tulisesti toiselle. Pitää mykkäkoulua.Ja se on elämää. Aina ei vain pirskahtele. 

Eikä siihen auta uuden vuokralaisen etsiminen. Vaan pitää päättää haluaako pinnistellä ja kyteä hiilloksessa vai sammuttaako sen kokonaan. Koska jos jaksaa pinnistellä, liekki kyllä nousee uudelleen, jos vain hiilloksessa on vielä kipinä.