Kiire elää

 Kun vauva kasvaa ja alkaa kehittyä, sillä on valtava kiire lähteä liikkeelle. Vaikka hän ei osaisi, hän tekee sen silti. Ryömien, kontaten, pyllyään vetäen. Vaikkei osaisi edes seisoa, on mätkähdettävä kerta toisensa jälkeen takaraivolleen. Sitten alkaa kaikkien odotukset, milloin se kävelee. Jos ei ole se koko suvun ylpeys, joka jo 9 kk otti askeleet. 

Sitä kiirehditään, entäs jos ei opikaan. Kun se lapsi sitten liikkuu, ruvetaan odottamaan puhetta. Sitten ärrää. Mietitään, milloin voi ottaa apupyörät pois. Odotetaan sen ensimmäisen hampaan tippumista. Joskus on jopa niin kiire, että irrottamiseen käytetään apuvälineitä.

Lapsi menee kouluun. On kiire löytää ystävät. Luokat vaihtuu ja lapsi kasvaa. Koulusta on tullut arkea ja hänellä on kauhea kiire kesälomalle ja elokuussa kiire takaisin kouluun.

Hänestä tulee aikuinen. On kiire saada ammatti, hyvä työpaikka, sopivasti palkkaa. Löytää rakkaus, perustaa perhe, löytää asunto, autokin. On kiire saada remppa valmiiksi, pihahommat hoidettua. Lomat täytyy suorittaa kiireellä läpi, jotta mitään ei jäisi tekemättä. 

Sitten on kiire siihen, millon ne lapset on muuttanut pois kotoa. Voi aloittaa zumban ja pitsinnypläyksen. On omaa aikaa, parisuhdeaikaa. Todellisuudessa kummallakin on liian kiire harrastaa sitä kaikkea, mikä jäi kahdenkymmenen vuoden aikana tekemättä, että erohan siitä tulee.

Mutta nyt on sitä omaa aikaa. Mutta koska yksin ei voi olla, on kiire löytää uusi rakkaus. Aloittaa uusi ihana elämä yhdessä ja odottaa eläkepäiviä. 

Lopulta se elämän viimeinen työpäivä koittaa ja on kiire elää kiiretöntä elämää. Sitä täyttää elämänsä kaikella muulla, koska ei ole enää työtä tai perhettä, josta huolehtia. Jatkuva kiire, kunnes ei ole kiire enää minnekään.

Mutta onko se kiire kaiken sen arvoista? Teini kysyi vuosia sitten, onko minulla ämpärilistaa. Anteeksi mitä? Sellaista listaa unelmista. Mitä haluaisit tehdä ennen kuin kuolet. Eihän minulla ole ollut. Koska on liian ensinnäkin liian kiire tehdä sellaista, saati sitten toteuttaa. Liian kiire suorittaa. Usein minunkin päähäni hiipii ajatus, sitten joskus. Minä en tiedä miltä se näyttää tai milloin se on, mutta Sitten joskus kuulostaa äärimmäisen hyvältä. Sitten kun ne on muuttanut pois kotoa- vaihe houkuttaa myös. Se pelottaa ja jännittää. Ahdistaakin. 

Kiire on aina jonnekin muualle.Mutta onko meillä kiire elää vai kuolla?