Epäonnen raha

 Katselin viime viikolla revontulia ja tuli sellainen aito onnellisuuden tunne. Menin sisälle, ettei nyt liian onnelliseksi tulisi. Teini suihkussa ja itse perinteisesti kodinhoitohuoneessa. Istuin kaappia vasten ja kirjoittelin blogia, kunnes pylly alkoi kastua. Kusinko housuuni, nytkö ne lihakset lopullisesti petti? Ei sentään, sehän näyttää tulevan lattiakaivosta. 

Kahdessa sekunnissa tapahtuu melko paljon, kun juoksen vessan ovelle ja hakkaan ovea: Sammuta se suihku! Palaan pelastamaan lattialla olevat tavarat kodinhoitohuoneesta ja pudotan samalla sata pyyhettä lattialle. Teini tulee shampoot päässä silmät pyöreinä tuijottamaan tätä vedenpaisumuksen ihmettä.

 Se oli hyvin pieni hetki, se onnellisuuden tunne.

Seuraavana päivänä soittamaan likakaivon tyhjennystä dollarin kuvat silmissä. Eikä siitä mennyt kuin kaksi päivää, kun auto hajosi. Puoliso sanoi, että ihan kuin kaikki tulisi taas samaan shaibaan. Olin sen verran viisas ja jätin sanomatta: Ei kahta ilman kolmatta. Totesin vain, että eikös se meillä ole tapana.

Laskeskelin tuossa, että sehän oli halpa viikko, ehkä noin tonnin luokkaa. Siinä voi sanoa, että hyvästi joulu. Söisköhän näkkärin reiän vai kynsiä. Se olisikin niin helppoa siirtää säästötililtä hiukan rahaa ja maksaa vain pois. Mutta kun siellä säästössä on tasan kaksikymppiä.

Miksi sitten ei ole niitä säästöjä? Vaikka kaksi ihmistä käy töissä. Vaikka on säännölliset tulot, omakotitalo ja autot. No minäpä avaan tätä hiukan. Jäi nuorena kouluttautumatta, ei ilmeisesti ollut kunniahimoa. Vai oliko se elämäntilanne sellainen, että siihen ei ollut mahdollisuutta. Tietysti omaa syytä sekin.

Valitsee puolison, jolla on yhtä huonot tulot kuin itsellä. Rakkaus täytyisi olla ihan toissijaista näissä hommissa. Tulorajat sinne Tinderiin siis.

Ei huonotuloisena pitäisi hankkia niitä lapsiakaan, saati sitten koiria.

Se auto maksaa, samoin se talo, kuten myös ruoka. Eihän se oo kuin laitan lainan korkoihin parikymppiä enemmän kuin viime kuussa, eikä se mitään kun sähkölasku nousee tasaisen tappavasti. Ennen viikon ruuat maksoi 100e, nyt 150e. Bensaa tankkaan satasella enemmän. Sinne tänne menee muutama kymppi enemmän. Ainut mikä ei nouse, on tulot.

Olen tässä nyt miettinyt lisätienestejä. Sanotaan, että kun nukut, se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Ei ole penniäkään näkynyt, vaikka tässä parin kuukauden aikana olen nukkunut neljät hyvät yöunet. Ei toimi siis. Kysyin ylitöitä, kukapa niitä lapsiaan haluaisi nähdä.

Silleen sitä päästään tähän tilanteeseen ihan helposti. Mutta entäs kun oikeastaan haluaa olla se duunari. Eikä tämä maailma ilman niitä pyörisi.

Ihmisuhteet ovat aina olleet minulle rahaa tärkeämpiä. Perhe, lapset ja eläimet. Olen elänyt sellaistakin elämänvaihetta, jossa lapseni ja koirani söi, minä en. Sitä söi koulussa, vanhempien luona, mistä sitä vain irtosi, että rahat riittäisi lapselle ja koirille.

Eikä vielä tässäkään vaiheesssa elämää, vaikka on töissä, ole vara lapsille ostaa uusia vaatteita. Niitä on saatu käytettynä ja ostettu kirpparilta. Myös tämän vuoden synttärilahjan uhmaikäiselle ostin sieltä. Kun se lapsi ei oikeastaan välitä, onko se uusi vai vähän käytetty. Ja onneksi teini ei ole koskaan vaatinut mitään merkkivaatteita. Jo uuden talvitakin osto voi sekoittaa budjetin täysin. 

Viime viikolla kaverit keskustelivat kahvipöydässä elokuvissa käymisestä, ulkona syömisestä ja matkoista. Ja itse mietin, miten selviän ensi viikkoon.

Suomalaisen keskimääräiset tulot on noin 29 500. Ei oo näkynyt ei. Uskon, että samoista asioista menetetään yöunia aika monissa muissakin perheissä kuin meillä. Joulu on kohta, millä siitäkin selviää. Kun ei osaa edes neuloa.

 Mutta kyllä sitä on tullut kekseliääksikin. Käydään lasten kanssa metsäretkillä, talvella laskemassa mäkeä, vietetään lautapeli- iltoja ja katsotaan elokuvia kotona. Joskus on pakko valehdella, jos lapsi kysyy menoa kylpylään tai sirkukseen. Teinille en enää jaksa, sanon suoraan. 

Ja ei minulla niin isot toiveet olisi sen rahan suhteen. Ennen ajattelin, että kun rahat riittäisi elämiseen, yhteen lomamatkaan vuodessa ja jos jokin hajoaa, niin se olisi vara ostaa. Pakko on ollut laskea tasoa, nyt riittäisi vain se viimeinen.


Se joulu on ihan kohta ja eikä sen odotus joka kodeissa ole vain rauhaa ja lämpöä. Jossakin keittiössä itketään, millä minä nämä lapset ruokin joululoman yli, kun koulut on kiinni. Joku katsoo nukkuvaa lastaan ja ajattelee olevansa maailman huonoin vanhempi, jolla ei ole varaa ostaa lahjaa. Joku tekee hulluna ylitöitä, jotta voisi tehdä lapsille ihanan joulun. Joku kerää pulloja, jotta saisi konvehtirasian. 

Yhteiskunta painostaa ja syyllistää. Kaikillahan on varaa ja ei Suomessa tämmöistä ole. Kyllä on ja silti ne ihmiset on huippuäitejä, ihania työkavereita, auttavia isejä, mahtavia ystäviä. Ja rahalla niitä ihmisiä ei saa.

Ja jos sinulla on ylimääräisiä pennejä siellä säästötilillä, osallistu Hyväjoulumielikeräykseen

https://www.pelastakaalapset.fi/ajankohtaista/lahjaksi-tulevaisuus/

Itse olen lahjakortin muutaman kerran elämässäni saanut ja se voi oikeasti pelastaa jonkun joulun. 









Kommentit

  1. mekin ollaan muutaman kerran saatu noita lahjakortteja. :) meillä hajosi pyykinpesukone puolisentoistavuotta sitten, onneksi mun mummo ja pappa auttoivat, maksoivat uuden. Ja silloin päätin että nyt minä säästän niin, että seuraava mikä hajoaa voidaan maksaa sitten itse. Noh nyt on auto huollettu xD taas nollassa.

    VastaaPoista
  2. Juu, se on kyllä iso apu. Ja onneksi on mummot ja papat.
    Se jos mikä on varmaa, että nollassa pysytään 😀

    VastaaPoista

Lähetä kommentti