Piste fi

 Yleensä aamukahden aikaan tulee huippuideoita kasvattaa tätä blogia. En tiedä, mistä näitä syntyy: jatkuvasta rahapulasta vai kunnianhimosta. Kauheen huonoja hommia molemmat.

No joka tapauksessa, sain joululahjaksi kirjan: Bloggaajan käsikirja. Olen työkavereille sanonut, että kuhan se on luettu, jätän päivätyöt ja minusta tulee kuuluisa ja rikas bloggari. Vihjailivat, ettei ehkä nyt ihan vielä kannattaisi. Luulen, että ajattelivat vain itseään, koska töissä on niin kiire. Eivät pärjäisi kuitenkaan ilman minua.

No kirja on nyt puolivälissä ja ilmeisesti pitäisi ruveta jotain tekemäänkin, jos meinasi saada sen kartanon ja audin. Siinä kyllä hiukan vihjailtiin, että blogi on maraton. Ei kyllä se on kaikki tai ei mitään ja itku lyhyestä ilosta, kun mikään ei taas onnistunutkaan. Kärsivällisyys on vain pahe, josta saa pahan mielen.

No koska kantapäät ei ole vielä tarpeeksi verillä tähän ikään mennessä, arvelin aloittaa siitä helpoimmasta hommasta: domainin osto. Sehän ei ollut kuin maksaa. Onneksi tein ylitöitä viime kuussa, että budjetti kestää tämän reilun parinkympin menetyksen.

Mutta sitten se toinen vaihe liittää se nykyiseen  blogiin. En tiedä johtuiko se aamuöisestä kellonajasta, mutta se kuulosti haastavalta. Raskaalta, kyynelien täytyiseltä hetkeltä. No ei se nyt poikkea muusta elämästä, mutta pakkohan sitä oli murehtia hiukan ennakolta. Koska voin.

Miljoona ohjetta auki ja lopulta oli sormet solmussa, mikä sa.....laatin välilehti oli mikäkin. Huokaisin 23 kertaa, tirautin kaksi kyyneltä ja karjuin talon seinät suoraan. Ja koska onnistumista ei voi edes nähdä heti, vaan pitää odottaa kaksi tuntia.

Kaksi?!!! Join kahvin ja pohdin samalla, kuinka tyrin tämänkin ja rahat menisi hukkaan. Oliko tässä sittenkään mitään järkeä? Laitoin leuan rintaan ja katsoin kantapäitäni. Pikkusen kirpasee, mutta kyllä ne kestää ehkä tämänkin.

No niin, 12 kahvikuppia ja 5 syötyä kynttä myöhemmin, kokeilin toimisiko se: epaonnenenkeli.fi. Osaisitteko arvata, ettei mennyt ihan ykkösellä sisään. Muutama (ehkä 675) googlevirhe- sivua. Pienet ittusaatanat ja muutama uloshengitys. 

No tämähän meni hyvin. Piti saada uskottavampi blogisivusto ja nyt ei löydy koko blogia. 

No ei se mitään. Mietitään, luetaan ja katsotaan uudelleen. Jostain syystä nyt ymmärrän, miksi tälläkin hommalle on ammattilaiset. Mutta koska köyhä ja minä itse, niin ei auta.

Hih, se toimi. Se meni sinne. En ole pitkään aikaan ollut näin ylpeä itsestäni. En kyllä ihan oikeasti ymmärrä miten onnistuin, sillä joka ikinen läheiseni tietää kuinka surkea olen tietokoneiden kanssa. 

Mutta siellä se nyt on: piste fi. Toivottavasti pääsit lukemaan tämän. Jos et, voi olla, etten onnistutkaan 😀