Epäonnen karvat

Siellä sitä on kengässä, noin miljoona kappaletta. Ihmettelinkin yksi päivä, että onpas kengän sisus tummunut. Hiukan äklöstelin, noinko kakkaset jalat minulla on. Tarkempaa tutkimusta tehdessäni, tajusin sen olevan vain koirankarvaa. Jotain saattas ällöttää, itsehän ajattelen, että niistähän tuli kerta heitolla lämpimämmät. Sitä karvaahan on joka paikassa. Lattialla, vaatteissa, sängyssä, sohvalla, jopa seinissä. Mutta surullisempi olisin, jos niitä ei olisi. Minulla on aina ollut koiria. Kun olin lapsena yksinäinen, juttelin koiralle. Kävelin luonnossa heidän kanssaan. Koin suunnatonta vapautta, kun juoksin kallioilla koira vierelläni. Koirat ovat kulkeneet mukanani läpi elämän. Ne ovat nähneet vaikeudet, kyyneleet, masennuksen. Ne ovat kuunnelleet suruni ja istuneet vieressä, kun tekisi mieli luovuttaa. Ne ovat nähneet minussa ne parhaimmat ja pahimmat puolet. Ne eivät ole koskaan menettäneet uskoaan minuun, vaikka itse en uskonut. Ne ovat saaneet minut ylös joka päivä. Ne nukk...