Matto

 Laitoin maton ensimmäisen kerran vuoteen olkkariin. Ajattelin, että nyt se on maannut tarpeeksi kauan rullalla tuolla kodinhoitohuoneessa( Onko siitä nyt kaksi vuotta, kun anoppi sen lahjoitti). Olihan se rulla kyllä kätevä liukumäki ja kiipeilyteline, mutta huoneen lattia alkoi täyttyä jo sitä tahtia, että pyykkikoneen luukkua oli hankala erottaa.

Levitin puhtaan maton lattialle. Koirat katsoo uutta sisustuselementtiä ja painii. Matto rullattu uudelleen. Tulee ehkä muutama ruma sana ja mietin, että tämän takiahan meillä ei ole mattoja ollut. Koirat haistelee mattoa, haisee liikaa anopille. Siinä sitä sit kieritään selällään ja hankaudutaan, että anoppi häviää. Sitten voikin asettua makaamaan tälle ihanuudelle.

Perästä tulee lapset. Sohvalötkyistä tulee yllättäin lattialapsia ja sitten jo tapellaankin, kun koiran tassu on hänen paikallaan tai äidin jalat ihan vikapuolella mattoa. Olen tässä vaiheessa jo melko kypsä tähän uuteen sisustuselementtiin. Ihan hyvältä se näytti rullalla siellä kodinhoitohuoneen lattialla. 

Olen siis aika saamaton myös sisustuksessa. Kaikki on oikeastaan saatu käytettynä ilmaiseksi. Ihan yhden kerran erehdyin ostamaan uudet matot keittiöön. Kolme viikkoa minä jaksoin niitä oikoa, ennen kuin heivasin ne varastoon. Ja kyllä oli liukuesteet, niillä ei tee muuten hevonper...sikkaakaan.

Siis kyllä tykkään kauneista kodeista ja upeista sisustuksista. Mutta meillä se tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että jos ei oo vanaa koiranpaskaa seinällä, on just hyvä. Kauniisiin huonekaluihin tai mattoihin ei kannata siis sijoittaa, jos ei halua olla niitä jynssäämässä koko ajan. Olkkarin seinällä on edelleen viime kesäiset itikan raadot. Miten ne muuten tapetaan täysin valkoisessa kodissa? Joku enkelinvalkea tapetti ja itsensä täyteen syönyt itikka ja siihen mälläät. 

Saamattomuus ja mukavuudenhalu, se on minun sisustus. En ole valmis käyttämään rahaa satasen mattoon, kun tiedän, että huomenna se voi olla täynnä ihmis- tai koiranoksennusta. "Uusia" huonekaluja tulee sukulaisilta ja entiset huonokuntoiset voikin sitten polttaa. Näin kävi muuten, kun lapsi kalautti päänsä sohvapöytään ja yö siinä valvotttiin, kun puolinaamaa turvoksissa. Isännälle sanoin, et polttaa joutais. Seuraavana päivänä oli oikein komea nuotio takapihalla. Eipä oo sen jälkeen pää siihen osunut( eikä ole tullut kyllä uutta olkkarin pöytääkään).

Elämän pitää olla kuitenkin suhteellisen mukavaa ja siivous ei ole sitä. Minulle riittää, että lattialle ei silmämääräisesti näy pissiä, kakkaa tai oksennusta. Sohvalla voi istua kera miljoonan koirankarvan. Ja keittiönpöydässä juoda kahvikupillisen välttäen ketsuppi- ja jogurttitahroja.

Tätä kirjoittaessa tappelu matosta jatkuu edelleen. Kyllä se oli paljon käytännöllisempi rullana.