Se paperi

 Melkein voin ihan onnitella itseäni, miten nopeasti sain hukattua yhden tärkeän paperin. Vajaa kaksi vuorokautta siihen meni. Sellaiset ihmiset joiden tavarat on millilleen aina siellä minne ne kuuluu, ihmettelee varmaan millainen vatipää tätä kirjoittaa.

No sehän olisi vieläkin kadoksissa, jos en sitä olisi tarvinnut. Kipitän hädissäni arkistohyllylle eli mikron luo, jonka päällä kaikki tärkeä yleensä löytyy aivan järjettömän hyvässä epäjärjestyksessä. Eipä ole ei, vaikka mikronkin käänsin väärinpäin. Nyt on sitten vähän haastavampi mitään lämmitellä.

Ja sitten iskee se jo pieni paniikki. Kirjahylly, lelukori, lehtilaatikko, koirien peti(ihan niin kuin mikään sieltä ehjänä enää ulos tulisi), keittiönkaapit kertaa kolme. Olisinko ollu kuitenkin niin fiksu ja laittanut sen ihan oikeille paikoilleen tärkeiden papereiden kansioon. En ollut. 

Iskee hätä, tässä joutuu taas nolaamaan itsensä ja soittelemaan pitkin kyliä ja pyytämään uutta lappua. Ei käy, kyllä minä sen löydän. 

Ja löytyhän se pyykkikasasta, yhden paidan taskusta pienenä myttynä. Mutta jotain hyötyä tästä minunkin saamattomuudesta on, että se ei kerinnyt pyykkikoneen ja linkouksen läpi. Ja nyt se on turvallisesti mikron päällä tai no alla, mitenpäin sitä nyt haluaa katsoa.