Paholaisen munat
Eilen jysäytin pikkuvarpaan kynnykseen sillä seurauksella, että kynsi osoittaa kohti taivasta ja sattuu yllättävän paljon. Tuntuu kyllä, että nyt ei muumilaastarikaan pelasta tätä tilannetta. Olen kulkenut päivän isännän sandaaleissa, että ei vaan tökkäsis tuo varvas mihinkään. Ja kyllähän se muuten tökkii joka kerta, koko ajan. Koira istui aamulla jalan päälle, ulahdin. Sitten se jo mätkäsi tassulla. Ulahdin taas ja muutama ruma sana perään. Piilotan varpaat sohvan väliin ja olen päivän tässä. Mutta ei, on joku palmusunnuntai ja lapsia on kuskattava mummolasta toiseen virpomaan. Kello 22:00 olen sitä mieltä, että suklaamunat ovat paholaisen keksintö. Vähintään niissä pitäisi olla varoituskyltit vanhemmille, mitä seuraa, kun lapsesi syö tällaisen: kiukuttelu, ruoka ei maistu, itku, kitinä, vininä, korvia hivelevä vinkuminen, levottomuus, yleinen rähinöinti kuninkaallisin elkein. Ja kun kaikki nämä on hoidettu, lopuksi huuto- oksennus. Ai että, miten herkulliselta pari suklaa...