Kituuttaa vai törsätä?

 Tämä vuosi on on ollut vaikea. On joutunut olemaan perheen kanssa, kun kaikki mukava on viety. Puolisoa on saanut katella enemmän kuin kymmeneen vuoteen yhteensä. Lapsista on tullut vuodessa kieroja, karmivia ja vaativia otuksia, jotka huutavat koko ajan jotain äitiä. Yritän kyllä viimeiseen asti vältellä piilossa kodinhoitohuoneen kaapissa, mutta sitkeitä ovat. Ja kaappi ahdas.

Tämä poikkeusaika on päässyt myös pääni sisälle. Kaikkea kiellettyä tekisi mieli tehdä. Ennen kun mietin jotain kiellettyä, ajattelin paljaan pyllyn näyttämistä auton takaikkunasta. Nykyisin se on vain jos näkisi edes yhden ystävän joskus, jos voisi käydä naapurikaupungissa, jos voisi hillua pubissa, jos pääsisi matkalle. Melko laimeeta. 

Kun kaikki on näin karvaasti riistetty, joutuu istumaan hiljaa kaapissa ja kirjoittaa blogia. Arvelehan Kaisa, entä jos ei näitäkään kirjoituksia olisi koskaan julkaistu ilman koronan tuomaa tylsyyttä. Mutta löytyy netistä paljon muutakin kuin blogit. Sitä huomaamattaan selaa vaatekauppoja, eläinkauppoja, huonekaluja. Rahaa ei tilillä ole sen enempää kuin ennenkään, mutta joku siellä päässä sanoo: haluan. Olen itsekin sortunut tähän. En yleensä ostele kuin tarpeeseen, mutta nyt olen kyllä törsännyt: vaatekaapin ja housut. Lähti siis täysin lapasesta. Eilen illalla sain päähäni haluta sellaisen muhkean koiranpedin. Kunnes muistin, että yksinään peti ei pysy ehjänä viikkoa pidempään. 

Mistä tämä,minä haluan tulee? Onko se vain tylsyyttä? Saako siitä hetken ilon muuten niin karseaan elämään? Onko netti vain niin pullollaan tavaraa, että ihmiseen iskee shoppailuhulluus? Vai onko se helppous, vain muutama painallus ja tavara on sinun. Osoitettakaan ei tarvii naputtaa ja aina voi ottaa pitkän osamaksun. Vai tehdäänkö omasta elämästä nautinnollisempaa,kun sitä ei pääse enää pakoon kotoaan? 

Kuluttaminenhan ei ole hyväksi tälle pallolla, mutta ihan ei voi ostelemattakaan olla. Tähän voisi kirjoittaa kaikkea viisasta liipalaapaa kohtuudesta, mieti mitä ostat, onko tarpeellista jne. Mutta yksi ostos ei ikinä mene hukkaan ja se on pullo valkkaria.