Ajatusmalli

 Mieheni mukaan minulla on suhteellisen omalaatuinen ajatusmalli. Minusta ei ollenkaan, ajattelen vain asiat hiukan pidemmälle. 

Esimerkiksi vaihdoin auton pari vuotta sitten. Olin hetken aikaa kahden auton loukussa ja siksi en raaskinut "uuteen" biiliin kaskoa maksaa. Enkä minä sitä voi enää ottaa, koska jos niin tekisin, huomenna palaa auto. Tai ajan hirveen. Loogista, eikö. 

Meillä on ollut jääkaapin ovessa kohta kolme vuotta lähimmän sairaalan lastenosaston numerot. Ei niitä voi siitä pois ottaa, koska samalla sekunnillahan se lapsi sairastuu taas.  Niin ei ole käynyt moneen vuoteen, mutta miksi ottaa turhia riskejä. 

Maksan liikuntavakuutuksia. Maksan täyden hinnan, kun tiedän, että olen säheltäjä, jolle vaan sattuu aina jotain. Pari sataa euroa mielenrauhasta, ei huono. Mutta eipä oo kyllä mitään sattunutkaan. 

Ja olen oppinut, jos totean, että eiköhän se tuokin leviä huomenna. Kyllä pitää lupauksensa ja hajoaa. 

Ensin putos pakoputki. Riemuitsin, että nyt ei tullu kalliiks, kun ei oo ees pönttöä välissä. Meni kaksi viikkoa ja putos loputkin. Ja kyllä oli pöntöt.

Totesin, että onneks ei tuon vakavempaa ja katsastin auton. Uusi leima... Auto ei inahdakaan. Lapuksi tälle Onneksi ei ollut, kun pakoputki- lausahdukselle tuli noin 800e.

Sitten erehdyin kysymään, että mitähän vielä. Ei mitään, moneen viikkoon.  Melkein jo huolestuin. Mutta ei se arpaonni pettänyt taaskaan. Jääkaappi lauloi viimeiset sävelet aamulla. Nimenomaan lauloi, vihellyksestä päätellen. 

Ja tiedän sen virren, ei kahta ilman kolmatta( mikä numero muuten virsikirjassa? ) . Ihan mielenkiinnolla odotan, mikä se onkaan, mikä heittää seuraavaksi talouden kuralle. Että pyöriikö silmissä kaksi nollaa vai siirrytäänkö jo kolmeen. 

Minusta en ajattele ollenkaan vaikeasti. Mies vain ei ymmärrä, kuinka paljon epäonnea on vain mahtunut yhden naisen elämään. 

Eli mitäänhän ei kannata sanoa ääneen. Ei edes sitä, että hitto olen just nyt niin onnellinen, koska aina on joku tai jokin joka haluaa pilata sen. Parempi on kätkeä se onni pienen pieneksi mytyksi sydämeen, kasvattaa päälle kuori ja odotella aina pahinta. Mitenkä muutenkaan se ihminen voisi ajatella?  Että elämä on ihanaa, ruusun terälehtiä ja hyvin käyttäytyviä lapsia. 

Paskaahan se on, aina vain vähän eri paketissa. Mutta onko se kaunista glitterikakkaa vai negatiivista sontaa, sen jokainen päättää itse.