Polkupyörä

Kerroin muutama viikko sitten krapulasta. Mitä sitten tapahtui edellisenä iltana?

No siinä kun oli tyhjennetty viinipullo ja parannettu puoli palloa ystävien kanssa, jalka liikkui kohti pubia. Istuimme pöytään juomien äärelle ja juttu jatkui. 

Viereeni istui tuttava mies ja alkoi kysellä kuulumisiani: "No mitäs teille? Mites teillä menee? "... Arvasin mihin tässä ollaan menossa, joten tokaisin: Kalasteletko nyt sitä, että olen eronnut?

"En tietenkään!" No eipä tietenkään, kun en ole nähnyt sinua viiteen vuoteen ja ihan yhdenäkin sinua kiinnostaa perheeni asiat. Toivoin miehen ymmärtävän yskän ja vaihtavan pöytää.

Tunnen kuitenkin, kuinka käsi koskettaa treenattua pyllylihastani. Sormus painautuu farkkujani vasten. Nousen ja kysyn: Mitä hevonvi..talista sinä teet ja poistun pöydästä.

Jos olisin ollut kymmenen vuotta nuorempi, olisi hänen naamallaan ollut keskihintainen viini. Mutta koska olen köyhä yksinhuoltaja, ei passaa heittää mitään hukkaan. Varsinkaan hyvää viiniä.

Olisi hänellä ollut sitä sormusta tai ei, tie sydämeen ei käy perseeni kautta. Vaikka tuskin hän sitä tavoittelikaan.

Otsassani lukee näköjään isolla ERONNUT. Ja ilmeisesti se tarkoittaa minun olevan tarpeeksi epätoivoinen hypätäkseni varattujen tai sinkkujen sänkyyn koska vain. Se oikeuttaa tunnustelemaan hyvin treenattuun pakaraani.

Mutta valitettavasti jos sinulla ei ole polkupyörää, en minä sinulle sellaiseksi rupea. Enkä varsinkaan kolmipyöräksi tai edes potkupyöräksi. Ja laastareitakin löytyy riittävästi omasta lääkekaapista, joten älä hätäile.

Olen oppinut ajamaan jo ilman apupyöriä, eikä minun tarvitse rikkoa kenenkään tandemia. Minä olen yhden pyörän nainen. Olen aina ollut.