Koska omena
Lapsi oli jättänyt valmiiksi järsityn omenan pöydälle. Ja jos katsoitte edellisen instapäivityksen, älkää olko huolissanne. Tämä on ihan tämänvuotista satoa, kai? Miksi sitä ei koskaan voi syödä kokonaan? Kolme haukkua ja siihen se pöydälle (sohvalle, lattialle) jätetään kuin mestariteos. Toki pakko myöntää, että onhan se aika ylvään näköinen hampaanjälkineen. Olin jo pistämässä sitä bioon, kun kaikki tuntuu niin netissäkin tekevän. Mutta ajattelin, koska en tiedä mikä se bio on, pelaan varman päälle ja jätän sen kellastumaan pöydälle. Siinä aamukahvia hörpiessä kääntelin ja vääntelin päätäni. Ja vaikken ole Lahden muotoiluinstituuttia nähnykään, otin veitsen käteen. Jo vain, ehkä tästä ois kyllä uudeksi kansikuvaksi. Se omena on päältä järsitty, mutta siemenet sisällä. Tarkoitan siis sisin, SISIN. Se on ottanut vastaan kolhuja, käynyt jonkun hampaissa. Sitä on haavoitettu syvältä. Mutta silti se on omalla tavallaan kaunis. Onhan se laskenut lentoon kolme siementä, joista kaksi on kas