Puhutaanko hetki säästä?
Tiedättekö sen ihmisen, jonka kanssa ei vain saa juttua edes säästä? Ei sitten mitenkään. Kävin taannoin tuossa lapsen kanssa hänen ystävänsä synttäreillä. Kavereita ovat lapset, ei me aikuiset. Tässä on se jännä pointti, että kuin menisi sokkotreffeille. Ikinä ei tiedä, minkälainen ihminen siellä on vastassa. Kaarran pihaan ja koti on hieno. Uudet autot ja ilmalämpöpumput. Vanhempi avaa oven ja minua vastaan tuijottaa todella kaunis nainen. Viimeisen päälle hän kuin talokin. Katson omia ylisuuria farkkujani ja hupparia. Ei saatana. Selvästi edustamme erilaista palkkaluokkaa. Keittiö näytti elektroniikkaliikkeeltä ja seinät niin valkoiset, että ihan häikäisi. Hän vaikuttaa juurikin siltä, että hän tietää olevansa upea. Ja ehkä hiukan parempi kuin muut. Ystäväpiiristäni tuollainen ihminen savustettaisiin nopeammin kuin uhmaikäinen saa huoneensa sotkettua. Kuin lännen suoralla, tuijotamme toisiamme. Käyn läpi tuhat ajatusta siitä, kuinka alipukeutunut olen ja miksi ihmeessä tunnen taa