Enkelin paino

 Jokainen nainen on varmasti joskus kuullut jonkun kommentin painostaan. Luulen, että enemmän huonoja kuin hyviä. Tai sitten ihminen on vain niin tyhmä muistaakseen vain ne huonot. Tämä tuntuu olevan aika pitkälle naisten ongelma. Miehille on aivan sama paljonko se kaveri painaa, kunhan sauna lämpeää ja kaljaa on.

Jo lapsena tytöt kaapataan tähän suureen huijaukseen. Telkkarin prinsessat ovat täydellisiä: ihanat hiukset, täydellinen vartalo, hienot vaatteet. Kaikistahan meistä tulee tuollaisia.

Paino on numero, jolla on valtava merkitys naiseuden matematiikassa. Vaikka se on yhtälössä x, niin siitä huolimatta siitä puhutaan kovaan ääneen. "No vitsillähän minä vain". Ei kyllä se on joka kerta ihan tietoinen valinta, kun kommentoit jonkun painoa. Ja se ei lopu sinne tarhaan, vaan vielä yli kolmekymppisenä saa kuulla niitä samoja kommentteja. Ja uskokaa tai älkää, joka kerta se sattuu. Ehkä enää ei niin paljon, mutta silti tarpeeksi.

Baarissa kerran yksi nainen tarttui minua olkapäästä ja sanoi: Mene hoitoon. Asiakaspalveluhommissa painoani kommentoitiin jatkuvasti. Ihan kuin se ammatinvalinta oikeuttaisi jokapäiväiseen nälvimiseen. Siihen pienet naurunhörähdykset päälle. Ihan oli minustakin hauska vitsi, kerropa uus seuraavalla kerralla.

Olen liian usein peittänyt itseni vaatteilla, kun en halua itseni näkyvän. Löysät hupparit ja verkkarit, se on ollut minun turva.

Kun nainen poikkeaa valtavirrasta, siitä tehdään numero. Ja se numero antaa ihmiselle oikeuden huudella mitä vain, milloin vain. Ja itse vaikenee, koska ei halua lähteä mukaan siihen. Ta sitä vaikenee, koska sitä on kuullut kymmeniä vuosia. Ehkä minä ansaitsen, koska minä en ole normaali. Sitä vaikenee, koska se on helpompaa. Ei se ihminen koskaan tiedä, mitä siellä taustalla on, eikä sitä kiinnosta. Koska sitähän saa huudella, koska en ole normaalinumeroinen.

Uskoisitteko jos sanoisin olevani alipainoinen? Liian laiha, friikki, lauta, perseetön, tissitön. Ruikku, luuranko. Istuisit sinäkin joskus enemmän ruokapöydässä. Ai, eikö sulle mene taaskaan noi työvaatteet, kokeilisit lihoa et saatas sullekin normaalinkokoiset vaatteet. Hei, anorektikko, mee hoitoon. Ei tuollainen koskaan miestä saa. Kyllä sinäkin lihot, kunhan vaan syöt enemmän.

Joskus olen tätä aihetta jossain avannut ja minulle on sanottu, että eihän tuo ole mikään ongelma. Siinä on vain liian vähän numeroita. Koska siitähän ei todellakaan puhuta ääneen, jos on liian laiha. Jos näin yli kolmekymppisenä luulen hyväksyneeni lopultakin kehoni juuri niin tissittömänä ja perseettömänä kuin se on, niin olenko silloin kehopositiivinen. Se minun numeroni ei tunnu kuitenkaan oikeuttavan siihen ja luulen, että se olisi seuraava naurunaihe. Laiha ja kehopositiivinen, juupa juu. Koska se ei ole ongelma. Koska ainahan minun on pitänyt olla tyytyväinen kehooni. Koska sehän on ihan ok sanoa minulle, että olen ruikku. Mutta onko ok sanoa, että joku on lihava?