Minä ja hän

 Tänään päätin, että yhteistyömme jatkuu pitkän tauon jälkeen. Kurkkua kyllä kuristi ja hiukan pelottikin. Tuskan hiki valui, kun katsoin häntä. Mutta päätin, tänään on se päivä, jolloin on vain minä ja hän.

Nostin hänet varovasti nurkasta. Silitin ja sanoin, nyt me tehdään tämä. Dyson alkuun hiukan nikotteli, mutta lähti mukaan perästävedettävän rooliin. 

Makuuhuone valmis. Siitä liukas siiryminen muihin tiloihin, kunnes Dyson oli kurkkuaan myöten täynnä. Ei auttanut, kun antaa hänen purkaantua.

Säiliö paikalleen ja homma jatkuu. Mutta nyt hän syö huonosti. Eikö kelpaa minun laittamat eväät vai? Keskustelin aika tiukkaan sävyyn tästä Dysonin kanssa, mutta ei niin vedä. Otan joka putken mikä irti lähtee. Keskivaiheilla löytyi välipalakeksipaperit.

Vähän vaimeasti vieläkin, mutta toimii. Pääsen keittiöön, kun Dyson pettää minut jälleen. Tulee ruma sana, ehkä kaksi. Hikoilen ja mietin, mikä perkele siinä on, että mikään ei voi sujua alusta loppuun saakka niin kuin pitäisi. Kerron Dysonille, että sinä olet puolisoni antama rakkauden hedelmä, kun entinen imuri lensi niskaperse-otteella ulko-ovesta saatesanoilla.

Puran jälleen. Se tukko on edelleen siellä keskellä. Mietin, että mikä siellä vielä voi kaihertaa. Löysin pelinappulan, nurkanpelilaudasta, puutikkuja ja yhden sukan. No nyt en enää ihmettele, mikä sitä Dysonia nikottaa. Sukat on liikaa.

Katson taakseni miettien, nyt se on vetämättömällä Dysonilla vedetty puolikämppää. En kääntynyt takaisin. Siihen ilmiömäiseen, minä vain ihan pikaiseen imuroin, meni 45 minuuttia.

Koska joku mielenhäiriö, miksen luutuaisi samalla. Siinä ei voi mennä mikään pieleen. 

Ennen joulua ostin itselleni joululahjaksi uuden mopin pään. Arvelin sijoittaa sen kuusi euroa, koska luulen sen mustan veden johtuvan vanhasta ja likaisesta mopin päästä. Ei johtunut.

Olin taas keittiössä mopin kanssa, kun olohuoneesta kuuluu rumahdus ja itku. Siinä se moppi ja sanko läikähti, kun juoksin katsomaan. Nuorempi lapsistani oli juossut poski edellä sohvaan. Kysyin puhallanko. Vastasi: Et räkäse. Selvä.

Tein sellaisen laiskan miehen luuttuamisen. Eli siis mattojen välistä vain tavaroita siirtelemättä. Helppoa toki, kun ei ole kuin yksi matto. Mutta hirmu vaikeeta siinä tilanteessa, kun kaikki pitäisi lakaista maton alle. 

Nyt uhkarohkeasti suunnittelen laittavani eteiseen maton. En siis vielä, sillä odotan jonkun oksentavan ensin saatuaan myrkytyksen tolun hajusta. Huomenna sitten,tai ens vuonna. Onhan noita vaihtoehtoja.

Mutta tiedättekö, että ei koskaan kyllä anoppi tule kylään tälleen kerran puolessa vuodessa, yhdeksältä illalla, kun lattialla mahtuu kävelemään ja tiskiallas on tyhjä. Ei niin ikinä.