Rati ja riti
Ei tarvinnut aamulla edes naamakirjaa avata tietääkseen paljonko on pakkasta. Nenästä tippui jääpuikko aamukahviin. Mutta kyllähän se kylmä kahvi...ahdistaa. Lapsi juoksi ilman sukkia, vaikka sukset ois ollut varmaan paras tällä lattialla. Ei kuulema kylmä. Ei tietenkään, kun vedin merinovillakerraston päälle neljättä vaatekertaa. Menin ulos ja pistin aamurukouksen menemään, että vaivaiset kolmekymmentä vuotta vanha auto lähtisi käyntiin. Tein kaikki taiat, pyörin ympyrää kävellessä autolla ja heitin hoitokassin olan yli hankeen. Käsien ristiinpistäminen tyssäsi, kun sinertävät nakit eivät suostuneet yhteistyöhön. Lausuin vielä taikasanan: Nyt perkele käynnistyt. Voi miten kauniisti hörähti käyntiin, kuin palmun alta. Olisin jäänyt ihmettelemään pellolla leijailevaa mustaa sumua, mutta oli pakko lähteä sisälle pukemistaistoon. Lapsi autoon ja menoksi. Lapsi huomautti jotain hoitokassista. Vastasin, niin niin ja jatkoin ajamista. Postilaatikolla tajusin hänen tarkoittavan hangessa nök