Ei pidä nuolaista ennen kuin...
Kyllä pitää, aina kannattaa nuolaista. Sammakko- haasteestahan tämäkin juttu sai alkunsa. Kun melkein ylsi lipaista. No joo, nyt lähti vähän raiteilta tämä homma. Mutta tästä haasteesta tuli siis mieleeni persiinnuolijat. Tätä sanaa ei voi oikein kaunistella. Tai no voi, mutta jotenkin pyllynnuolijasta huokuu sellainen pieni irstauden sävy. Mutta tiedätte varmaan ihmistyypin. Näihin törmää työelämässä läpi elämän. He eivät ole osaamiseltaan sen parempia kuin itsekään, mutta heillä on taito lipaista. Hiukan sieltä, hiukan täältä. He ovat hyvin hereillä ja aina kun on tilaisuus, he nuolaisevat. Ja ne ihmiset etenee urallaan. Vaikka heillä olisi sama koulutus, jotenkin he vain kiipivät ylöspäin. Ihan vain sillä, että he unohtavat omat ajatuksensa ja tietoisesti tekevät peliliikkeitä firman suuntaan. He vievät häikäilemättömästi osaavien ihmisten edestä työpaikkoja. He tietävät udella asioita, joita he sitten käyttävät sinua vastaan. Mutta niinhän se menee. Kun toiselle kumartaa, toisel