Muutan mummolaan!
Äitienpäivä tuli tänä vuonna jotenkin varkain, kun en kerinnyt masentelemaan edes koko päivää. No tuli se sitten viikon myöhässä ja homma lähti kunnolla käyntiin. Siinä käytiin koko äitiyden epäonnistumiset ja virheet ja oikein vielä kaivettiin, vaikka kaivettavaa ei edes enää ollut. Pistin kunnon itsesääli- vaihteen päälle ja annoin palaa. Ensin kävin läpi ensimmäisen eroni ja sen, että lapsi nyt joutui elämään ilman oikeaa isäänsä. Sillähän ei ole mitään väliä, onko se edes hyvä isä tai, kun minähän tämän oon lapselleni tehnyt. Ja oikein pyörittelin eron jälkeisen masennuksen ja huonon äitiyden päässäni. Siirryin vaiheeseen kasvatus. En ole tehnyt lasten kanssa sitä enkä tätä ja vielä vähemmän tuota. Kumpaakaan en ole opettanut saksilla leikkaamaan ja aina tulee neuvolassa sanomista. Mutta askarrella pitää, että oisi hyvä äiti. Lapsi on pessyt hampaansa jo kolme päivää ilman omaa hammastahnaansa. Se jos mikä on jo itkun paikka. Kuinka sitä voikaan olla niin aikaasaamaton. Nyt ne ha