Epäonnenenkeli

  Joko Dexter on tullut kylään, tai sitten jonkun sortin remontti jatkuu edelleen. Ei kovin ekologinen sisustusratkaisu, mutta biojätepussit kerkii valitettavasti maatua ennen seinälle laittoa. Niin kuin talo, myös ihminen kaipaa remonttia silloin tällöin. En nyt tarkoita mitään huuhaa- dieettejä, tai maratonille kolmessa päivässä- haasteita. Vaan ehkä sellaista uusien värien sovittelua mustan ja valkoisen rinnalle. Ehkä valaistuksen säätöä harmaasta kirkkaammalle. Ehkä jopa joku hieno mietelause otsaa koristamaan. Tässä olen yli vuoden tehnyt pieniä ja vähän isompia muutoksia elämääni. Vaihdoin työpaikkaa. Tulin onnellisemmaksi. Mutta väsyin silti. Kymmenen vuotta vanhaa tuntui kuluttaneen minut aivan loppuun. Aloin miettiä, että missä vika. Tuntui hölmöltä uupua, vaikka oli saanut niin paljon hyvää. Mutta se uupumus näytti minulle suunnan. Olin tehnyt päätöksen vain itselleni. Nyt hiukan väsyttää, mutta kun jätän taakseni vanhan, annan tilaa uudelle. Sitten tuli syytökset, voi kumpa

 Kun ihmiset on tänä päivänä jakanut jatkuvalla syötöllä jotain ihmeen sydämiä, ajattelin minäkin päästää höyryjäni. Tiesittekö, että maskin alla voi tapahtua ihan mitä vain? Kun pomo kysyy työn mielekkyydestä tai kuormittavuudesta, voi vain vetää naamaa eri asentoihin ja nyökytellä. Mutta teepä sama kotimatkalla, kun risteyksessä törttöilee joku. Muutama voimasana maski naamalla, ei edes nähnyt. Unohdin kuitenkin, että käsiä se ei valitettavasti peitä. Kyllä löi sydämet taas yhteen, kun kotiin tullessa lapset aloitti fyysisen sodankäynnin. Siinä kun erottelen heitä ja tökkään toista vanhingossa sormella kasvoihin. Lapsi ihan itki onnesta, heitti kasvatuslinjan mukaisesti muutaman voimasanan, muunmuassa kiitti äiti ihan per.. Teini katsoi kateellisena vieressä, kun uhmaikäinen antoi palaa. Pikkukakkonen pyörimään ja teini omaan huoneeseen. Pakko se oli siihen kolan varteen tarttua lopulta, kun ei ollut enää pätevää syytä kieltäytyä. Ihanan siisti piha. Kaksi tuntia myöhemmin katsoin ul

 Muutama kuukausi sitten kävin näyttämässä hammaskalustoani. Muuten en olisi antautunut, mutta hammas ikävästi häiritsi kauneusuniani. Käsky tuli röntgeniin ja vaikka en todellakaan pyytänyt, uusi aika tuli postissa. Viisauden hampaan poisto. Pala kakkua. Pienen ikäni olen hammaslääkärissä ravannut, milloin vinon purukaluston, milloin katkenneiden hampaiden takia. Ennen ei ollut kaikki paremmin. Sattui tai ei, hampaat hoidettiin. Nykyään kysellään kummia, kuinka voit, jaksatko pitää suuta auki. Menin kesken työpäivän. Hammas veks ja takaisin töihin. Hammaslääkäri: "Minä arvelin ottaa sinulta tuon viisaudenhampaan ylhäältäkin samalla". Jaahas, no kaksi yhden hinnalla, menköön. "Ja minä kirjoitan sinulle sairaslomaa tämän ja huomisen päivän." Oletko tosissasi. " Ja oikeastaan et saisi rasittaa itseäsi pariin päivään. Kolata tai käydä kuntosalilla." No onneksi en harrasta kumpaakaan kuin pakon edestä. Kevyt puudutus ja hampaat lähti hienosti kissan kokoisilla

 Veljeni kysyi eilen, että liekkö sinulle koskaan käynyt silleen, että oot unohtanut hakea lapsen hoidosta? Juu, juuri toissapäivänä. Ajelin kotiin töistä ja koska edes radio ei toimi, niin lapset tuppaa laulaa joululauluja. Nautin hiljaisuudesta, kunnes polkaisin jarrua. Liian mukavaa, jotain tästä puuttuu. Vuosia sitten unohdin esikoisen. Kahvia siinä rauhassa keittelin. Puhelin soi ja kuulema se lapsi piti hakea jo vartti sitten. Pahoittelin ja sanoin tulevani mahdollisimman pian. Istuin ja join kahvikupin rauhassa. Sama oli ottaa kaikki irti tästä omasta ajasta. Kerran ajoin töihin ja oli aivan hirveä kiire, eli siis ihan normiaamu. Loin suunnitelmaa, kuinka sujahdan autosta ja juoksen, niin ehkä kerkiän. Äiti, sunhan piti viedä minut kouluun, kuuluu takapenkiltä. Voimasana. No plussaa oma-aloitteesuudesta, kun kehtasi mainita tuon pikkuseikan. No se siitä. Pari viimeistä viikkoa on mennyt, no ne on mennyt. Toissa viikolla oli lapsella kenkässä koiranjaskaa. Ei se haju kuulema hoit

 Minä tapasin sinut jo lapsena. Silloin en tiennyt, kuka sinä olet. Tulit vastaan isässä ja alkoholissa. Tulit vastaan ihmisissä, jotka jättivät minut huomiotta. Tulit vastaan lauseissa, olet ruma. Tulit vastaan paikoissa, joissa tapahtui jotain pahaa. Mutta minä en tuntenut sinua. En, vaikka teit minut surulliseksi. En, vaikka sait tunteemaan mitättömäksi. En, vaikka koin itseni vääränlaiseksi. En, vaikka sieluni musteni. Mutta sinä rakastit minua. Pidit minua tiukasti sylissäsi. Loit minulle turvaa. Annoit syyn, ettei elämältä kannattanut odottaa enempää. Koska tässä on hyvä, vaikka on paha. Aikuisena tulit taas, vaikka en olisi halunnut. Itkin takiasi. Masennuin, koska ajattelin aina ensin sinua. Ahdistuin, koska en halunnut hylätä sinua. Sinussa oli jotain niin tuttua ja turvallista. Sinähän kuitenkin olit kantanut minut läpi nuoruuden. Sinä näytit erimuotosi. Sinä näytit, kuinka vahva sinä olet. Mutta sinä tarvitsit minua ruokkimaan sinua. Samalla minä voin aina vain huonommin, si

 Tänään päätin, että yhteistyömme jatkuu pitkän tauon jälkeen. Kurkkua kyllä kuristi ja hiukan pelottikin. Tuskan hiki valui, kun katsoin häntä. Mutta päätin, tänään on se päivä, jolloin on vain minä ja hän. Nostin hänet varovasti nurkasta. Silitin ja sanoin, nyt me tehdään tämä. Dyson alkuun hiukan nikotteli, mutta lähti mukaan perästävedettävän rooliin.  Makuuhuone valmis. Siitä liukas siiryminen muihin tiloihin, kunnes Dyson oli kurkkuaan myöten täynnä. Ei auttanut, kun antaa hänen purkaantua. Säiliö paikalleen ja homma jatkuu. Mutta nyt hän syö huonosti. Eikö kelpaa minun laittamat eväät vai? Keskustelin aika tiukkaan sävyyn tästä Dysonin kanssa, mutta ei niin vedä. Otan joka putken mikä irti lähtee. Keskivaiheilla löytyi välipalakeksipaperit. Vähän vaimeasti vieläkin, mutta toimii. Pääsen keittiöön, kun Dyson pettää minut jälleen. Tulee ruma sana, ehkä kaksi. Hikoilen ja mietin, mikä perkele siinä on, että mikään ei voi sujua alusta loppuun saakka niin kuin pitäisi. Kerron Dysonil

 Onpa ollu mitään saamaton viikko. Olen ollut tosi väsynyt. Toki jos ois jättänyt angry birdsin väliin ja nukkunut. Siinä sivussa kulutin aikaa maailman murheilla, koska miksipä ei. Ja kierrehän on valmis. Iskee vaihde: Pitäisi. Pitäisi pestä pyykkiä, pitäis laittaa astiat koneeseen. Pitäis raivata olohuoneen lattialta kaikki lelut. Pitäisi liikkua. Ja siellähän minä sohvan nurkassa jauhan tuota pitäisi, ja kun ei vain lähde perse siitä sohvalta. Ei huvita, ei kiinnosta. Ja sit jatkeena voikin itseensä mollata, miten sitä on näin väsynyt. Käyn vitamiinipurkilla, se varmasti auttaa viidessä sekunnissa.  Ja sitten kun on tarpeeksi laulanu pitäisi sanaa, siirryn vaiheeseen: huono äiti. Miten sitä onkaan näin aikaansaamaton nuhjake. Ei jumalauta, kun ei saa edes niitä astioita koneeseen. Annan ruudun vahtia lapsia. Nyt varmaan saa taas traumoja, kun en ole läsnä. Jossain muualla ois käyty uimasssa, käyty itse parturissa, tehty viiden ruokalajin illalllinen ja lapset on kiltisti seiskalta n