Epäonnen vai onnen pelko?
Minä pelkään epäonnistua. Olen lapsesta saakka ollut mallia suorittaja. Koulu, harrastukset suoritettiin. En tykännyt epäonnistua, se ei ollut edes mahdollisuus. Huono numero koulussa tarkoitti kuukausien häpeää. Harrastuksissa halusin olla paras. Tällaisena tavan tallukkana, jota ei ole geeniperimä paljon apuja antanut, se on hirvittävän vaikeaa.
Sama homma on jatkunut aikuisiällä. Töissä, kotona ja harrastuksissa suoritan. En hyväksy itseltäni epäonnistumista. Ja se on hirveän raskasta. Elämä kuitenkin on opettanut, että hiukkasen pitäis höllätä, on paljon tärkeämpiäkin asioita.
Noh, eihän sekään oikein toiminut. Otetaan nyt esimerkkinä minun harrastus. Laitan kalenteriin seuraavat kisat, noihin kyllä treenaan ja menen. Kuukautta ennen tajuan, että enpä oo harjoitellu, enkä ees ilmoittautunut. Hölläsin siis liikaa.
Olen luovuttanut jo ennen kuin olen kerinnyt aloittaa. Pelkäänkö enemmän sitä, että epäonnistun totaalisesti vai ajattelenko, että mitäpä turhaan, voittaa en voi kuitenkaan? Mutta miksipä sitä ei voisi olla onnellinen vain pelkästä osallistumisesta. Miksi se epäonnen pelko saa minut luovuttamaan jo heti alkuunsa?
Viime vuosina olen tutkiskellut itseäni, kuka minä olen ja mitä minä haluan olla. Selväksi se ei ole tullut vieläkään. Melko nuorena minusta tuli äiti ja se oma identiteetti ehkä katosi äitiyden alle.
Olen aloittanut lukemaan Tunne Lukkosi- kirjaa. Mutta arvatkaa, jätin senkin kesken. Lukeminen tuotti paljon ahdistusta ja surua. Tajusin, kuinka rikki ihminen voikaan olla. Ja niitä tunnelukkojen määrää, huh. Kyllä minä senkin aloitan, niin kuin se reenaamisenkin. En kyllä tiedä milloin.
Yli kolmekymppisestä perheen äidistä tuskin tulee enää huippu- urheilijaa. Mutta jos tulisi ihan hyvä, riittäsikö se. Jos ei antaisikaan itselleen mahdottomia tavoitteita, vaan nauttisi. Jos antaisi itselleen luvan epäonnistua.
Ihminen on valitettavasti itse itsensä pahin vihollinen. Kun ei ole tarpeeksi hyvä itselleen, ei ole sitä muillekaan. Mutta miten epäonnistujasta tulee onnistuja?
Kommentit
Lähetä kommentti