Kipinä

Kun on ollut samassa suhteessa vuosia, kipinä ja kutkutus katoaa. Joskus ei kutkuttele yhtään, toisen naama miltei vatuttaa. Nahistellaan lattialle jääneistä sukista, astianpesukoneen tyhjennyksestä ja kaupassa käynnistä. Välillä toinen ärsyttää siinä määrin, että oven voi paiskata nenän edestä kiinni ja lähteä lenkille.

Mistä sitten löytäisi sen alkuvuosien rakkauden täyteisen salamoinnin? Ehkä päivän reissu hotelliin. Säästetään muutama kuukausi, riidellään kuka varaa ja minne. Ei voi olla kaukana, eihän sinne nyt jaksa ajaa yhden päivän takia. Lisämausteen tuo tietenkin se, minne lapset ja koirat sijoitellaan, kuka heidät suostuisi ottamaan. Kaikkien tavarat säkkeihin ja pakkaan kuudetta kertaa saman repun, kun et muista oliko juuri ne sinivihreet housut pakattu. Ilmassa on kieltämättä kipinää, kun olet saanut kaiken ulkoistettua. Hotellissa on tietenkin jotain selkkausta varausten kanssa ja olen niin valmis luovuttamaan. Hotellihuoneen ovi lopulta aukeaa ja rakkausloma voi alkaa. Telkkarista tulee joku yllättävän hyvä ohjelma, vaikkei siinä liiku edes kuva. Hiljaisuus ja rauha, mitä muuta ihminen tarvitsee. Herään aamulla, samat vaatteet päällä kuin illalla, enkä ole edes avannut päiväpeittoa. Mies vetää vielä unia. Että sellainen rakkausloma, aamupalan kautta takas kaaokseen.

Jos sitä kipinää ei löydy, voihan sitä kokeilla vaikka postinkantajaa, työkaveria tai raksamiestä( mutta ei sitä yhtä brittiläistä. Hän tarvitsee luvan tuomarilta ennen 24 tuntia suunniteltua seksiä). No minun postinkantaja on nainen ja se ei vaan minussa herätä minkäännäköistä kipinöintiä. Töissä tehdään töitä, ei siellä jouda tuollaisia jonnijoutavuuksia miettimään. Viime kesänä oli meilläkin kyllä raksamiehiä, mutta ei ihan kysyntä ja tarjonta kohdannut. Ovikelloa kyllä soittivat kuin kunnon lemmenelokuvissa konsanaan, mutta pyysivät vain vettä pullo tanassa.

Ei se enää vain kipinöi, ehkäpä se on muuttunut luottamukseksi: tässä ollaan, tapahtui mitä hyvänsä. Ja jos ei vieraissa käyntikään houkuta, jännitystä täytyy etsiä muista asioista.

Mutta kylläpä kutkuttelee, kun olet ottamassa koiranpentua.  Sitä kipinöi ja vatsan pohjassa möyräisee muukin kuin noro. Mutta ei niitä joka vuosi hankita. Minullakin oli kymmenen vuoden koiranhankintakielto, jonka kumosin viidessä vuodessa hyvällä käytöksellä. Tämän hetkistä tilannetta en tiedä, mutta kun alkaa taas kutkuttelun puute, alan tehdä pitkää väsytystyötä. Mitä vain, että parisuhteessa säilyy kipinöinti.